Maailmalla tapahtuneet kauheudet ovat varjostaneet viikonloppua ja eilinen päivä tuli vietettyä ystävien seurassa – maailman menoa puidessa. Sanottavaa on Pariisin perjantaiöisien tapahtumien jälkeen löytynyt aika ajoin paljonkin, mutta välillä taas vetää täysin hiljaiseksi. Kaikki uutis- sekä mediakanavat puskevat kilpaa tietoa aiheesta ja jotenkin fiilikset olivat aistittavissa Helsingin lauantaisessa, ehkäpä astetta normaalia rauhallisemmassa ihmisvilinässä. En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen siitä, että kaikista maailmalla tapahtuvista julmuuksista nousee tänä päivänä jättimäinen some-ilmiö. Onko se hyvä vai huono asia? Ajatteleeko jokainen aihetta oikeasti ja ottaa selvää kunnolla tapahtumista, ennen kuin laittaa facebookin profiilikuvansa taustalle Ranskan lipun – vai kuuluuko niin vain tehdä? Mene ja tiedä, mutta itse jätän kuitenkin monestakin syystä tämän aiheen blogin sekä sosiaalisen median ulkopuolelle ja jatkan mieleni purkamista läheisieni kanssa. Jotenkin nämä asiat tuntuvat liian painavilta ja ahdistavilta käsiteltäviksi edellä mainituissa kanavissa.
”..Pray For The World..”
Pictures : Sara / Tickle Your Fancy
♥ Janni
7 Comments
Just niin samoja ajatuksia täälläkin, huhhuh.
Moni on kritisoinut esim fb:n profiilikuvia, ”ketä ja mitä toikin auttaa?” ym… jokaisella on tietenkin omat syynsä miksi esim kuvansa vaihtaa, mutta mun mielestä sillä luodaan yhteishenkeä! Tulee yhteenkuuluvuuden tunne. En ymmärrä mitä se on keneltäkin pois ja miksi moni suhtautuu niin negatiivisesti näihin asioihin. Eiköhän maailmassa oo ihan tarpeeksi negatiivisuutta..
No joo, tällasia ajatuksia vaan heräs. Kiitos muuten ihanasta blogista, en oo tainnut aikasemmin kommentoida 🙂
Olen täysin samaa mieltä, arvostan asennettasi!
Mun mielestä on hyvä juttu, että tällasistakin asioista puhutaan somessa ja muualla mediassa. Sehän vasta kauheeta olisi, jos näistä ei kirjoitettaisi mitään. Mutta ymmärrän kyllä ton, että se voi tuntua ahdistavalta kun siitä syntyy niinkin iso ilmiö. Itse ainakin uskon sen yhdistävän ihmisiä jollakin tapaa, ja tuovan tukea niille ketkä sitä tarvitsee.
En oo aiemmin kommentoinut blogiisi, vaikka seuraan sitä säännöllisesti (kiitos ihanasta blogista!:). Nyt tuntui kuitenkin, että heräsi ajatuksia tekstistäsi. Olen samaa mieltä kanssasi. Pariisin tapahtumat olivat toki järkyttäviä, mutta olen miettinyt, että missä ovat liput niistä kaikista muista maista, joissa tapahtuu kauheuksia (ja osassa maista kauheat tapahtumat ovat lähes joka päiväisiä). Häiritsee myös se, että monikaan ei edes varmaan huomannut, että Beirutissakin tapahtui muutama päivä sitten pommi-isku, jossa kuoli yli 40 ihmistä ja haavoittui yli 200. Missä suru näitä ihmisiä kohtaan? Missä suru jokin aika sitten tapahtuneen Venäjän lentokoneturman uhreja kohtaan? Millä tavalla Ranskassa kuolleet ja loukkaantuneet ovat erilaisia/eri arvoisia kuin muualla maailmassa terroristin uhreina kuolleet? Tavallaan ymmärrän, että tuo Ranskan lippu luo jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta kyllä saisi olla sitten aika monen muunkin maan liput profiilikuvissa. En myöskään usko, että ketään juurikaan kiinnostaa, onko profiilikuvassa Ranskan lippu vai ei..se kiinnostaa ehkä omia facebook-kavereita, mutta en usko, että kiinnostaa asianomaisia. Lisäksi moniakaan ei tunnu kiinnostavan Lähi-idän tapahtumat ja Syyrian sota..tietääkö moni edes mistä siinä on kyse ja mikä ylipäätänsä Isis on ja mistä se on saanut alkunsa? Luulisi juuri ne kiinnostavan, sillä ne liittyvät aika kiinteästi terroritekoihin myös täällä Euroopassa. Hups, tulipas vuodatusta! 😀
Mulla on tosiaan vähän ristiriitaiset fiilikset, kuten tekstissä mainitsin. En oikein osaa sanoa, että onko somevouhotus hyvä vai huono homma ja siksi en siihen itse lähde mukaan. Onhan se toisaalta katsottuna luonnollista, että ihmiset reagoivat itseään lähempänä tapahtuvaan pahuuteen isommin, mutta monille varmasti muun maailman tämän hetkinen tilanne on pimeän peitossa. Kyllä siinä pieni tekopyhyyden häivähdys valitettavasti omassa mielessäni herää :< se on helppo laittaa se lippu siihen kuvaan, mutta mitä muuta kyseinen ihminen on valmis tekemään?
Surulla mässäily menee toki jo moraalisestikin arveluttavaksi (esimerkkinä iltapäivälehden juttu, jossa olivat selvittäneet muutamien Pariisin iskuissa kuolleiden taustat), mutta mielestäni on ihan hyväksyttävää, että niistä ikävistäkin asioista kirjoitetaan. Kautta aikain on kirjoitettu ikävistä tapahtumista, tragedioista ja ihmiskontaloista, sama linja jatkunee mediassa myös tulevaisuudessa. Negatiiviset uutiset myyvät positiivisia paremmin, sille ei voi mitään.
Se, että osoitetaan myötätuntoa profiilikuvassaan, ei mielestäni ole sen tekopyhempää kuin mitään muukaan somessa. Samalla tavalla voisin kysyä hashtagia ”prayforparis” käyttäviltä, että rukoiletteko oikeasti uhrien puolesta?