RASKAUSVIIKKO 23

Raskausviikko 23 tuli päätökseensä perjantaina ja lauantaina näin ollen siirryttiin viikolle 24. Edelleen olen sitä mieltä, että viikot vierivät kovalla vauhdilla ja aina ennen kuin ehdin huomata, niin ollaankin jo lauantaissa, jolloin tosiaan aina siirrytään seuraavalle raskausviikolle. Näitä raskauskuulumisia on toivottu sen verran paljon, että ajattelin ottaa tavaksi aina silloin tällöin tehdä kattavamman koonnin omista fiiliksistä. En osaa sanoa, että onko kerrottavaa ihan viikottain, mutta ajattelin päivitellä tilannetta aina fiiliksen mukaan!

RV 23

– Viime viikolla oli tosiaan neuvolakäynti, jossa selvisi hemoglobiinini lasku, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Aloitin nyt tällä viikolla rautalisän syömisen ja nyt vain toivon sormet ristissä, ettei se aiheuttaisi isompaa reaktiota vatsani toimintaan. Vaikka aikaisemmin sanoin, että en ole huomannut matalan hemoglobiinin aiheuttaneen mitään muutoksia olossani, niin tarkemmin ajateltuna oireita on ehkä sitten kuitenkin ollut. Olen välillä etenkin aamuisin ollut todella väsynyt ja myös kasvot ovat normaalia kalpeammat sekä silmänaluset entistäkin tummemmat. Kuulin, että raudan puute saattaa aiheuttaa myös painajaisia, jotka tosin ovat ainakin toistaiseksi omalta osaltani vihdoin helpottaneet. Saa nähdä, että miten nopeasti tuo rautalisä toimii. Olisi varmasti järkevää lisätä myös ruokavalioon enemmän punaista lihaa ainakin hetkellisesti, mutta se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ajatukselta, kun sitä tekee muutenkin mieli niin harvoin!

– Kuten näistä tämän postauksen kuvista näkee niin viime viikolla vatsa on tullut oikein kunnolla esiin. Enää ei paljon peitellä ja erityisesti tuollainen vartalonmyötäinen mekko oikein korostaa muuttunutta kroppaa. Vatsan kasvu on aiheuttanut kiristäviä tuntemuksia ja erityisesti navan seutu kipeytyy välillä päivän aikana niin kovasti, että välillä iltaa kohden liikkuminen muuttuu vähän vaivalloiseksi. Kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista ja se on jotenkin huvittavaa, kun se on tiellä milloin missäkin – jää muun muassa jääkaapin sekä vaatekaapin ovien väliin. 😀 Ihan uusia kokemuksia!

– Neuvolassa mitattiin viime viikolla kohdun kasvua vatsan päältä melko suurpiirteisesti ja sen mukaan koko oli hieman yläkäyrällä. Se saattaisi viestiä isosta vauvasta, mutta tosiaan itse en ihan täysin luottaisi tähän mittanauhatekniikan tarkkuuteen. Jos seuraavillakin neuvolakäynneillä mennään koko ajan yläkäyrällä, niin haluan kyllä raskauden loppupään lähestyessä saada tarkempaa kokoarviota vauvasta. Ainoa pelkoni tällä hetkellä synnytyksen suhteen on vauvan koko, sillä mieheni suvussa on ollut paljon isoja vauvoja. Onneksi tänä päivänä näitä pystytään kontrolloida melko tarkasti ja yllätyksiä ei pitäisi tämän suhteen tulla.

– Olen huomannut entistä enemmän pohtivani kaikkia hankintoja vauvaa varten. Emme ole tällä hetkellä hankkineet vielä vaatteiden sekä yhden unipesän lisäksi mitään ja olen alusta asti ajatellut, että hankintoja ruvetaankin tekemään vasta ensi vuoden puolella. Pitäisi alkaa pian kokoamaan listaa siitä, että mitä kaikkea hankintalistalla onkaan. Olisi ehkä hyvä idea tuoda nämä pohdinnat myös osittain tänne blogin puolellekin, sillä teillä olisi varmasti hyviä vinkkejä. Vaunuvalinta taidettiin lyödä lukkoon viime viikolla ja siitä tulossa juttua myöhemmin!

– Tämä on jotenkin ihana vaihe verrattuna aikaisempaan, kun vauva on koko ajan niin aktiivinen. Aikaisemmin, kun liikkeitä tuntui harvakseltaan, niin sitä kerkesi aina jo hieman huolestua, jos mitään ei ollut pidempään aikaan tuntunut. Nyt vauvan liikkeet tuntuvat vähän väliä ja tiedän myös, miten hänet  saa liikkeelle. Esim jos juo lasillisen kylmää vettä ja käy makuulleen, niin myllerrys alkaa lähes poikkeuksetta. Sokeripitoiset ruoat ja juomat ovat myös melko varma tapa saada tyyppi liikkeelle! ♥

– Viime viikolla varasin ajan myös 3-4D -ultraan alkuvuodelle. Sain yhteistyöpyynnön Kaunis Odotus -yritykseltä ja paikka vaikutti niin ihanalta, että sinne siis suuntaamme alkuvuodesta. Tiesin kyllä muutenkin rakenneultran jälkeen, että en millään malttaisi odottaa koko toista puoliskoa raskaudesta ”näkemättä vauvaa”. Minulla oli jostain syystä ennen raskaaksi tulemista harhaluulo siitä, että julkisella puolella olisi useampi ultra kuin vain ne kaksi kappaletta. Onneksi on siis näitä vapaaehtoisia vaihtoehtoja, joita jokainen voi halutessaan hyödyntää. Sanottakoon vielä, että mietin myös melko pitkään, että haluanko mennä nimenomaan tuohon 3-4D -ultraan, sillä moni lähtee näistä mukanaan melko selkeäkin kuva tulevasta pienokaisesta. Pohdin, että haluanko kuitenkin odottaa sitten syntymään asti, että näen lapsemme kasvonpiirteet ihan IRL. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja voin myöntää, että tuo jännittää jotenkin aika paljon. Olisi kiva kuulla, jos teillä on kokemuksia 3-4D ultrista – koetteko, että kannatti käydä? 

 

– Janni