Tänään on se päivä, jota olen valtavan innon ja jännityksen sekaisin tuntein fiilistellyt maaliskuun alusta asti – Helsinki City Run puolimaratoni. Kevään aikana on tullut juostua aika paljon, vaikka kovin suunnitelmallista treeniä en tätä tämän päivän koitosta silmällä pitäen ole kylläkään tehnyt. En ole ikinä ennen juossut yli 20 kilometrin matkaa ja valehtelisin jos väittiäisin, ettei se jännittäisi yhtään. Mitään varsinaisia tavoitteita minulla ei ole ja lähden ehkä enemmänkin ottamaan selvää omasta tasostani, jota voidaan sitten mahdollisissa tulevissa juoksutapahtumissa lähteä hilaamaan ylöspäin. Olisihan tuo matka kuitenkin siistiä taittaa kahden tunnin pintaan tänäänkin, mutta nähtäväksi jää, että miten tämän pojan käy!
Viimeisen viikon aikana en ole niinkään jännittänyt itse juoksua ja matkan pituutta, sillä on stressannut vihoittelevan polveni kanssa. Siinä on kai joku pieni rasitusvamma ja eniten ehkä tälläkin hetkellä jännittää, että miltä vasen polvi tuntuu tänään juoksussa. Mitään suurempia tuntemuksia siinä ei onneksi tällä hetkellä ole, mutta ei tietenkään voi tietää, että miten se reagoi pitkällä matkalla. Mistään suuremmasta ei siis ole tosiaankaan ole kyse, mutta kädet ristissä toivon, että sen vuoksi tulisi tänään ongelmia matkan varrella!
Ulkona näyttää paistavan aurinko, soittolista on päivitetty ja juoksuseura on ihan huippuluokkaa. Eiköhän tästä hyvä tule – uskon, että kisafiilis ja tunnelma vie paikan päällä meidät mennessään!
PS. Jos polvi ei ala temppuilemaan tänään, niin lupaan vetää niin täysii kuin jaloista ikinä lähtee – IIIIK!
♥ Janni
