Lupasin aikaisemmin, että kirjoittelisin raskauden etenemisestä aina ihan sieltä ensimetreiltä tähän asti, kun kohta on ensimmäinen puolikas takana. Tajusin tätä kirjoittaessani, että olisi ehdottomasti ollut järkevää pitää jonkinlaista päiväkirjaa tuolta ensimmäisiltä viikoilta asti, sillä jo nyt oli vähän vaikeaa muistaa, että mitä tapahtui ja mitä fiiliksiä oli milloinkin. Yritin kuitenkin muistella mahdollisimman tarkasti!

Ennen positiivista raskaustestiä

Viikon sisällä ovulaation jälkeen tunsin alavatsalla varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna ihan selkeää ”nipistelyä” sekä vihlontaa. Tuolloin epäilin itse suuresti vain kuvittelevani kaiken, vaikka kyllähän siellä tosiaan oli tuolloin tapahtumaketju käynnissä ja tunteet ovat varmasti olleet täysin aitoja. Oletettujen kuukautisten lähestyessä rinnat tulivat todella aroiksi sekä turposivat huomattavasti. Näitä rintojen muutoksia on omalla kohdallani havaittavissa ihan normaalinkin kierron aikana kuukautisten lähestyessä, mutta tuolloin oli kuitenkin selkeästi kyse isommasta muutoksesta.

Positiivinen testi

Heinäkuisena keskiviikkoiltana pakkailin kotona tavaroita viikonloppua varten, sillä olin lähdössä viettämään Kotkan Meripäiviä. Mietin siinä pakkailujeni lomassa, että pitäisiköhän yllä mainittujen tuntemusten valossa tehdä raskaustesti vielä ennen Meripäiviä varmuuden vuoksi. Loppuviikon aikana oli nimittäin suunnitelmissa nautiskella alkoholia useampanakin päivänä, eikä olisi lainkaan mukavaa, jos saisin sitten alkuviikosta tietää olleeni koko ajan raskaana. Oletettujen kuukatisteni alkamispäivä ajoittui siis seuraavan viikon alulle ja tiesin, että noin varhaisessa vaiheessa testiä ei kannattaisi tehdä ainakaan ilta-aikaan. Muistin kuitenkin yhden raskaustestin olevan valmiina kylppärin kaapissa ja päätin kaikesta huolimatta tehdä testin heti.

En ollut oikeastaan edes jännittynyt testiä tehdessäni – ajattelin vain, että enhän minä nyt vielä voisi mitenkään olla raskaana. Olin joskus aikaisemmin lukenut, että mikäli testiin piirtyy kuinka haalea toinen viiva tahansa, niin tulos on silloin positiviinen ja tätä muistan miettineeni liuskaa tutkiessani. Sitä sai melkein katsoa suurennuslasilla, jotta toisen viivan erotti, mutta siinä se kuitenkin oli. Pyysin Joonaksenkin katsomaan ja kyllä hänkin sai testistä tuon viivan tiirattua. Emme kuitenkaan vielä uskoneet tätä lainkaan todeksi vaan sovimme, että menisin heti aamulla ensitöikseni ostamaan uuden testin ja tekisin sen sitten vahvemmasta aamuvirtsasta. Aamulla lähdin sovitusti ostoksille ja samantien takaisin kotiin päästyäni tein uuden testin. Nyt ostamaani Clearbluen testiin piirtyi haalea, mutta aivan selkeä plussa, emmekä oikein siltikään meinanneet uskoa tätä vielä todeksi. Fiilis oli lievästi ilmaistuna hämmentynyt, mutta toiveikas – jospa tämä nyt oikeasti onkin totta. Lähetin testistä kuvan ystävälleni saateviestillä ”taitaakin tulla tänä vuonna vähän erilaiset Meripäivät”. Hetken aikaa ihmeteltiin tätä yhdessä kotona hyvin sekavissa fiiliksissä ennen kuin lähdin kohti Kotkaa. Romantiikka ja onnenkyyneleet ovat kyllä tästä tarinasta kaukana 😀 sen sijaan olimme kuin puulla päähän lyötyjä ja hämmentyneitä..

Olin aina ihmetellyt, että miksi raskaana olevat naiset tekevät kasapäin testejä, kun väärät positiiviset tulokset ovat lähes mahdottomuus. Kuinkas kävikään sitten itselleni…. tein jo Meripäiväviikonlopun aikana muutaman testin lisää, vaikka tämä touhu hieman huvitti jo itseänikin. Jotenkin tuo testien tekeminen silti lisäsi omaa varmuuttani kerta toisensa jälkeen, vaikka se hullulta kuulostaakin!

Raskausviikot 4-6

Minulle tuli yllätyksenä, että raskausviikot aletaan laskemaan samantien kuukautisten poisjäämisen jälkeen viikosta 4. Eli periaatteessa raskauden ensimmäinen kuukausi oli jo laskennan mukaan takana, vaikka positiivinen testi oli tehty vain pari päivää sitten. Näiden ensimmäisten viikkojen ainoa oire oli koko ajan kipeämmäksi ja turvonneemmaksi muuttuneet rinnat. Ne olivat niin kipeät, että yöllä kyljen kääntäminenkin sattui ja en pystynyt esim. juoksemaan ollenkaan tukevista liiveistä huolimatta. Käytin öisinkin kaikista tukevimpia urheilurintsikoita, sillä liikkuminen sängyssä sattui.

Raskausviikot 7-9

Tällöin huomasin hajuaistini herkentyneen ja monet ihan normaalit hajut ällöttivät varsinkin aamuisin. Minun oli esimerkiksi pakko pitää nenästä kiinni makuuhuoneessa, jos Joonas avasi keittiössä jääkaapin oven, koska jääkaappimme haisi mielestäni aivan karmealta. Nyt tämä kuulostaa ihan hullulta, kun tuokin vaihe on mennyt ohi. Samoihin aikoihin alkoi myös aamuihin sekä aamupäiviin sijoittunut pahoinvointi ja etova olo. En oksentanut kertaakaan, mutta monet kerrat se oli hyvin lähellä. En oikein aamuisin saanut kurkusta alas mitään muuta kuin tuoremehua sekä smoothieita ja näitä tulikin nautittua niin aamiaiseksi kuin lounaaksikin. Kahvi jäi myös tuolloin pois – se ei erityisesti ällöttänyt, mutta ei vain tehnyt mieli.

Omalla kohdallani raskauspahoinvointi kesti vain noin viikon verran ja tiedän olevani ihan todella onnekkaassa asemassa sen osalta. Kaikki sympatiani menevät niille naisille, jotka kärsivät pahoinvoinnista kuukausia tai ihan jopa koko raskauden ajan – huh. Vaikka selkeä pahoinvointi meni nopeasti ohi, niin huono ruokahalu jatkui minulla viikkojen ajan ja se palaili vasta pikkuhiljaa takaisin normaaliin. Välillä oli äärimmäisen haastavaa miettiä päivän ruokia, kun mitään ei oikein tehnyt mieli. Olisin voinut elää ravitsevilla, kylmillä sekä raikkailla smoothieilla ja niin taisin puoliksi tehdäkin.

Viikolla 7 kävimme ensimmäisessä varhaisultrassa, jotta saimme varmuuden sille, että alkio todella oli siellä missä pitääkin ja sydämen syke löytyi. Tämän jälkeen tuli hieman konkreettisempi sekä huojentuneempi olo. Raskausviikon 8 alussa juhlistimme 30-vuotissynttäreitäni ja samalla paljastin kaikille läheisimmille ystävilleni, että meillä oli synttäreideni lisäksi muutakin aihetta juhlaan!

Näillä viikoilla väsymys painoi päälle ja nukuin päiväunia melkeinpä päivittäin. Luojan kiitos oma työni mahdollistaa joustavat aikataulut. Huomasin myös tihentyneen virtaamisentarpeen jo varmaan viikosta 7 lähtien!

Raskausviikot 10-13

Olin samaan aikaan helpottunut, että pahoinvointi oli poissa, mutta se aiheutti myös stressaantuneen olon. Tuli huoli siitä, että onko kaikki edelleen hyvin, kun oireet loppuivat kuin seinään. Olo oli hyvin normaali lukuunottamatta sitä huonoa ruokahalua. Rintojen arkuuskin oli alkanut helpottaa. Mielessä oli sen verran huolta, että varasin yksityiseltä toisen varhaisultran viikolle 10. Alkiolle oli tapahtunut valtava muutos kolmessa viikossa ja tuolloin noin kolmen sentin pituinen tyyppi siellä jo liikkui sekä heilutteli käsiään sekä jalkojaan. Kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin ja tämän jälkeen uskalsin vain nautiskella hyvästä olostani, vaikka väsymys oli välillä melkoista!

Viikolla 13 oli sitten ensimmäinen julkisen puolen ultra – ensimmäinen sikiöseulonta eli niin sanottu nt-ultra, jossa tarkkaillaan sikiön kehitystä sekä mitataan muun muassa sikiöltä niskaturvotus. Tässä on siis tarkoitus seuloa mahdollisia kromosomipoikkeavuuksia mm. downinoireyhtymän todennäköisyys lasketaan vertaamalla sikiön niskaturvotuslukua äidin verinäytteestä saatuihin arvoihin. Ultrassa kaikki näytti olevan kunnossa, mutta lopullinen tulos tuli vielä postitse muutaman päivän päästä. Jännitin näitä tuloksia jonkin verran, mutta sain taas huokaista helpotuksesta, sillä mitään syytä huoleen tai jatkotutkimuksiin ei löytynyt.

Raskausviikot 14-16

Viikolla 14 muistaakseni ruokahalu alkoi normalisoitua ja kahviakin alkoi taas tehdä mieli (edelleen kuitenkin liian pitkät välit aterioiden välissä aiheuttavat heikotusta). Tällöin tein myös ensimmäisen pienen hankinnan vauvalle – ostin Zadaa-kirppikseltä pikkuruiset Converset sekä Vansit samalta myyjältä. ♥ Viikolla 14 tunsin myös ensimmäiset pienet hipaisut vatsassa, jotka myöhemmin vahvistuivat todella vauvan liikkeiksi. Aluksi saatoin tuntea liikettä kerran tai pari päivässä ja välillä meni kyllä päiviäkin, että en tuntenut mitään. Aluksi tunsin liikkeet vain rauhallisessa ympäristössä, mutta liikkeiden voimistuessa ne ovat alkaneet tuntua koko ajan selkeämmin.

Näillä viikoilla myös housut alkoivat kiristämään kunnolla ja vatsa alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Vatsaa ei kuitenkaan edelleenkään tarvinnut peitellä kuvissa ja se teki salaisuuden pitämisestä varmasti paljon helpompaa. En rehellisesti sanottuna joutunut miettimään tätä oikein ollenkaan – käytän muutenkin niin väljiä vaatteita. Näillä viikoilla aloitin myös vatsan sekä rintojen lähes päivittäisen öljyämisen, kun iho joutuu kuitenkin venyessään koville. En tiedä onko siitä apua, mutta ei varmasti haittaa ainakaan.

Näiden viikkojen aikana ostin vauvalle muutamia vaatteita, sillä en vain voinut enää vastustaa. Maltti on kuitenkin säilynyt ja olen päättänyt, että suurin osa hankinnoista tehdään vasta ensi vuoden puolella.

Raskausviikot 17-20

Viimeisten viikkojen aikana vatsa on selkeästi ottanut kasvupyrähdyksen ja kaikki on konkretisoitunut vauvan liikkeiden voimistumisen johdosta. Näiden viikkojen aikana liikkeitä on tuntunut enemmän tai vähemmän päivittäin. Olen kerennyt jo moneen otteeseen huolestua, jos liikkeitä ei ole tiettyyn aikaan kuulunut, vaikka tiedän, että sellaiselle ei vielä ole oikein syytä. Niin se vain menee, että huolen määrä tuntuu koko ajan olevan vakio, mutta se vain muuttaa muotoaan.

Viikolla 17 kävimme myös ylimääräisessä yksityisessä ultrassa ihan vain siksi, että Joonas ei silloin päässyt mukaan siihen ensimmäiseen julkisen puolen ultraan. Oli kiva käydä näkemässä vauvaa yhdessä ja saimme myös tietää todennäköisesti sukupuolen, mutta se oli sen verran hatara tieto, että odotamme vielä vahvistusta tähän rakenneultran yhteydessä. Vauva oli tuolloin kasvanut ihan oikeaan tahtiin ja kaikki näytti muutenkin normaalilta.

Viime viikolla (rv19) paljastin vauvauutiset blogissa sekä muualla somessa. Tämän salaisuuden tuominen julki jännitti minua melko paljon, mutta lopulta täysin turhaan. Olen ollut ihan sanaton ja häkeltyneen onnellinen kaikista ihanista viesteistä sekä kommenteista, joita olen teiltä saanut. ♥ Aihe tuntuu kiinnostavan monia ja monet tuntuvat olevan parhaillaan samojen asioiden äärellä. Kiva päästä jakamaan tätä matkaa myös teidän kanssanne!

Nyt on siis meneillään viikko 20 ja tuntuu, että tällä viikolla vatsa on tullut viimeistään kunnolla esiin. Olo on ollut todella hyvä ja uskomatonta, että tämän viikon lauantaina tästä raskausajasta on jo tasan puolet takana. Rakenneultra on sitten seuraava etappi, joka siintääkin sitten heti ensi viikon alussa – se luonnollisesti nostaa taas jännitystä pintaan, mutta ihanaa päästä taas näkemään vauvaa!

Onkohan kukaan jaksanut lukea tätä meikäläisen tajunnanvirtaa tänne loppuun asti? Myönnän, että tämä saattaa olla yksi sekavimmista postauksista ikinä, mutta oli äärimmäisen haastavaa saada mahdutettua useamman kuukauden tapahtumat samaan postaukseen. Paljon jäi varmasti myös puuttumaan, mutta oli kivaa itsellenikin muistella tätä raskauden ensimmäistä puolikasta aina ensimmäisiltä viikoilta asti!

Olisi ihanaa kuulla myös teidän kokemuksista – onko ollut samoja fiiliksiä?

– Janni