Aurinkoisina kevätaamuina herätessä auringon pilkistelyyn sälekaihtimien välistä, tulee usein ajateltua, että miten hitossa sitä on muka hetki sitten jaksanut lähteä pilkkopimeässä päivittäin töihin. Nousta sängystä ylös ja valmistautua uuteen päivään, kun ulkona synkkää, kylmää ja harmaata. Hassua kyllä, mutta jotenkin koko ajatus tuntuu aina ihan absurdilta, vaikka eihän siitä ole kuin pari kuukautta. Sanomattakin varmaan jo selvää, että iloitsen ihan valtavasti tästä valoisuudesta ja voisin fiilistellä sitä loputtomiin. Viime aikoina olen usein seisoskellut iltaisin myöhään saunan jälkeen pyyhe ympärillä terassilla ja ihastellut hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Kyllä tätä on taas kaivattu!
Tältä näytti kotona eilen aamulla puoli seitsemän aikoihin herätessäni ♥
Ihanaa perjantaita kaikille ja aurinkoista viikonloppua!!
♥ Janni
