Tuntuu aina yhtä oudolta olla kotona ilman koiraa. Jeti lähti tänään vanhempieni mukana Kotkaan muutamaksi päiväksi ja koti tuntuu taas niin erilaiselta. Koko ajan mietin menojani tuon pienen karvakasan mukaan, ennen kuin tajuan, ettei Jeti edes ole kotona. Kiiruhdin esimerkiksi kaupungilta kotiin koiraa ulkoiluttamaan, kunnes Forumin parkkihallissa tajusin, ettei mulla ole tänään kiire mihinkään. Siihen on vaan niin tottunut, että menot täytyy aina suunnitella koiran mukaan ja niistä tavoista tuntuu olevan vaikeaa irtautua. Kotiin tullessakin tuntuu aina niin tylsältä, kun kynsien kopinaa ei kuulu heti eteisessä, eikä kukaan ryntää vastaan. Kyllä tuo pieni karvainen kaveri vaan on ihan huikea tyyppi – siitä ei pääse mihinkään!
4 Comments
<3
Ihanat te! < 3
Tässä se pötköttää sohvalla mun vieressä!
Sama homma mulla..tosin koira hyvin harvoin ei oo kotona mut sillonku on sitä on ihan ihmeissään mut toisaalta sit nauttii hetken siitä vapaudesta:D ihana ku kerrot juttuja. Sun blogi on yks harvoja enää jossa on säilyny päiväkirjamainen fiilis, tykkään:)