TAKKI TYHJÄ

Kyllähän mä tiesin, että tämä talvi tulisi bloggaamisen kannalta olemaan hankala. Kaikki valoisa aika tulee vietetty töissä ja näin ollen kivojen kuvien aikaan saaminen on lähes tulkoon mahdotonta. Viikonloppuisin toki kerkeää kuvaamaan, jos ei ole sen kummempia suunnitelmia. Pari viikonloppua on tässä nyt kuitenkin hujahtanut erilaisien menojen perässä ja blogihommille ei ole jäänyt aikaa. En tiedä kannattaisiko tätä tänne edes kirjoittaa, mutta mulla on rehellisesti sanottuna takki aika tyhjä tällä hetkellä. Rakastan valokuvaamista, vaatteita ja pukeutumista, jotka ovat muiden aiheiden rinnalla isoja osia tätä blogia, mutta nyt edellä mainittujen asioiden tuominen tänne on tehty melko vaikeaksi. Pieni väkinäisyys varmasti paistaa myös sinne ruutujen toisille puolille, kun homma ei oikein luista. Olen aina itse sanonut, että hyvän blogin perusta on se, että bloggaajan oma into ja panostus välittyvät lukijoille. Nyt normaalien blogiaskareiden toteutus on tehty vähän liiankin vaikeaksi ja hommat tökkivät oikein urakalla.

Onhan se toki oikeutettua itseni kaltaiselle päivätyöläiselle ottaakin blogin kanssa välillä vähän rennommin, kun nyt vielä elellään täällä remontin ja muuton keskelläkin. Oikeutettuahan se on toki kaikille muillekin ja tiedostan kyllä sen, että tämä huonompi blogikausi ei ole itsestäni riippuvaista. Sitä on vain jotenkin niin juurtunut omiin tapoihin, kun on tottunut postaamaan vähintään kerran päivässä aina jotain. Tyhjästä on vaan pirun vaikea nyhjästä aihetta ja sitten alkaakin stressaaminen. Kävijämäärien kyttääminen on tehty google analyticsin mobiilisovelluksen avulla hieman liiankin helpoksi ja minulle pitäisikin laittaa porttikielto kyseiseen palveluun. Postailun verkkainen tahti toki vaikuttaa lukuihin ja sehän on täysin selvää. On inhottava tunne, kun vähän väliä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että minun pitäisi olla blogin parissa ja kehitellä uutta materiaalia. Osaisinpa vaan ottaa rennosti – keskittyä uuden kodin kuntoon laittamiseen ja läheisien seuraan. Monestihan siinä onnistunkin, mutta turhan usein mielen valtaa ajatus siitä, että pitäisi olla koneen ääressä ja se on vähän painostavaa. Blogin kirjoittaminen ei missään nimessä saisi olla pakkopullaa ja yritän kaikin voimin pysäyttää tämän liikkeelle lähteneen huonon kierteen nyt heti. Pitäisi tehdä just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja sisäistää sellainen fakta, että aina ei vain ehdi, pysty tai kykene.

On mulla tosin kyllä positiivisia kuulumisia. Viikonloppu meni ihanien ystävien seurasta nauttien ja kotona lepäillen. Uudessa kodissa on saatu paljon taas aikaiseksi ja saamme varmaankin kaiken suunnitellun valmiiksi ennen joulua. Nyt on kaikki jalkalistatkin paikoillaan ja keittiön välitilaan vedetty ensimmäinen kerros erästä sisustuslaastia, joka näyttää superkivalta. Huomenna saan siskon tänne Porvooseen yökylään ensimmäistä kertaa ja suunnitelmissa on joulufiilistelyä sekä tietty joulupipareiden leipomista. Se jos joku saa varmasti mielen kevenemään!

 Jotenkin sitä pitäisi vain pienen ihmisen ymmärtää, ettei ole aina kykenevä kaikkeen ja se on täysin ok. Itselleni tuo on aika ajoin hyvinkin selvää, mutta välillä riittämättömyyden tunne pääsee valtaamaan mielen. Pystyykö kukaan samaistumaan? Onneksi tämä pimein vuodenaika on taas ohi nopeammin kuin huomaammekaan. Pahoittelut myös taas tästä vuodatuksesta, mutta olisi vaan jotenkin teennäistä esittää, että hommat rullaisivat kuin unelma, koska se olisi tällä hetkellä silkkaa valetta.

Ps. muistakaahan osallistua Junkyardin arvontaan täällä!

♥ Janni