PAKKO PÄÄSTÄ JUOKSEMAAN

Tänään oli töistä kotiin tullessa sellainen fiilis, että pakko päästä juoksemaan. Työmatkoineen päivään oli kulunut melkein 11 tuntia kotoa lähdöstä laskettuna, mutta silti kiskoin lenkkarit heti jalkoihin. Kävin juoksemassa reilut viisi kilsaa tosi reipasta vauhtia – askel kulki älyttömän kepeästi ja tsemppaava musiikki pauhasi korvissa. Vitsit, että teki hyvää hengästyä ja painaa täysiä! 

Meikäläisen urheilut ovat viimeisen vuoden sisällä jääneet aika minimiin. Kokopäiväduuni, blogihommat ja muu elämä ovat vieneet kaiken aikani sen verran tehokkaasti, että olen priorisoinut usein rahoittumisen ja sohvalla makoilun liikunnan edelle. Nyt mulla on jo pitkän aikaa ollut sellainen fiilis, että olisi kiva päästä liikkumaan edes vähän enemmän. Eikä nyt todellakaan ole tarkoitus soimata itseäni viime aikojen liikunnan puutteesta, sillä tiedostan varsin hyvin aikani olleen todella kortilla. Ennen tykkäsin treenata aamuisin, mutta silloin en työskennellyt täyspäiväisesti ja tein paljon myös iltavuoroja. Nyt tällä hetkellä minusta ei missään nimessä olisi heräämään aamulla viiden aikoihin lenkille, kun nukun jo nyt liian vähän ja ajatus ei kuulosta kyllä muutenkaan mielekkältä.

Kuitenkin siihen tämän iltaiseen viiden kilsan pyrähdykseenkin kului aikaa vain alle puoli tuntia. Kyllähän minulta ihan varmasti ainakin tuon verran liikenisi aikaa muutamana päivänä viikosta. Varmasti enemmän minulla menee joka ilta turhaan somen selailuun ja sen ajan olisin kyllä varmasti valmis uhraamaan nopealle juoksulenkille. Koko hommassa on tietenkin kyse vain priorisoinnista ja omalla listallani urheilu ei vain ole viime aikoina ollut siellä kärkipäässä. Juoksemisesta kuitenkin tykkään ihan älyttömästi ja nähtäväksi jää, että onnistunko taas lohkaisemaan sille tulevaisuudessa pienen siivun viikoistani!

♥ Janni