Eilen tuli tehtyä jotain superhauskaa melkeinpä viidentoista vuoden tauon jälkeen. Otettiin nimittäin ystäväni Emmin kanssa aamulla suunta kohti laskettelukeskusta ja jännitys oli ainakin omalta osaltani aika käsin kosketeltava. Jännitin ihan älyttömästi, että tulisi laskettelusta enää yhtään mitään tämän naurettavan pitkän tauon jälkeen. Moni sanoi, että homma olisi ihan sama kuin pyörällä ajo – sen kun kerran on jossain määrin oppinut, niin taito kyllä löytyisi nopeasti, kun pääsisi rinteeseen. Pari ekaa laskua sujuivat todella jäykästi ja piti keskittyä oikein kunnolla. Muutaman laskun jälkeen kroppa alkoi kuitenkin pikkuhiljaa rentoutua ja sen jälkeen laskukin alkoi olla huomattavasti pehmeämpää!
Mä olen monesti miettinyt, että pitäisi lähteä testaamaan pärjäisikö sitä vielä rinteessä, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Nyt ainakin sain varmuuden siihen, että meno on ihan kehityskelpoista ja pieni innostuksen kipinäkin heräsi. Saa nähdä, jospa sitä päätyisi vielä tässä kevään aikana uudemmankin kerran mäkeen. Oli tuo nimittäin sen verran hauskaa hommaa!
PS. Eiliselle laskettelureissullemme sattui myös ihan täydellinen sää. Pikkupakkanen ja mielettömän kaunis auringonpaiste. ♥
PPS. Kertokaapa kokeneemmat konkarit, että mikä on paras laskettelukeskus tässä parin sadan kilometrin säteellä PK-seudusta?
– Janni