Suurimmalle osalle arkeen paluu on viime aikoina tarkoittanut töiden alkamista ja näin ollen toimistolle tai muuten vain työpaikalle palaamista. Minulle se on tarkoittanut lukuisia tunteja kotona koneen ääressä tai vaihtoehtoisesti olen välillä roudannut koneen mukaan ja työskennellyt jostain kahvilasta käsin. En tiedä muistaako kukaan, mutta viime joulukuussa liityin mukaan Content Cornerin porukkaan ja näin ollen ”lunastin” paikkani yhteiseltä toimistolta Helsingin Punavuoresta. Jo silloin epäilin toimiston sijainnin toimivuutta omalta osaltani, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, sillä ajatus houkutti minua kovasti. Olin silloin vasta pari kuukautta sitten luopunut päivätöistäni, enkä oikein tarkalleen tiennyt, että millainen arki minulle tulisikaan muodostumaan. Toimistoporukka on vielä sen verran isokin, että yhden jäsenen kustannuksetkin pysyvät todella maltillisina ja se mahdollistikin sen, että pystyin hyvin kokeilemaan, mikäli toimistopaikka olisi itselleni hyödyllinen. En olisi nimittäin tietenkään ollut valmis maksamaan isoja summia kuukausittain, jos en olisi ollut varma, että tuleeko toimistolla tosiaan käytyä!
Loppujen lopuksi tässä kävi nyt sitten niin, että heinäkuu jäi minun viimeiseksi kuukaudeksi Content Corner-toimistolla. Näiden seitsemän kuukauden ajan kävin toimistolla ihan naurettavan vähän ja ongelmaksi koin nimenomaan sijainnin, jota olinkin epäillyt heti alusta alkaen. Tuolloin joulukuussa olin vielä niin rutinoitunut ajamaan joka arkipäivä töihin Helsinkiin, että ajattelin homman jatkuvankin niin ihan vanhasta tottumuksesta. Nopeasti kuitenkin tajusin, miten paljon hukkasin aikaa matkoihin reissaamalla Helsinkiin ja ajatus kotona työskentelystä alkoi tuntua päivä päivältä järkevämmältä. Lisäksi koen pystyväni työskentelemään ihan mielettömän paljon tehokkaammin omassa rauhassani kuin muiden ihmisten ympäröimänä. Uskon tällä hetkellä vakaasti, että toimistopaikasta luopuminen oli minun kohdallani ihan oikea ratkaisu, vaikka Content Cornerissa oli rutkasti hyviäkin puolia, joista ehdottomasti suurimpana mainittakoon huikea jengi. Onneksi mitään hyvästejä ei kuitenkaan tarvitse sanoa kenellekään, sillä tulemme varmasti tapaamaan jatkossa muissa merkeissä!
On tässä kotona puurtamisessakin omat huonot puolensa, sillä seurallisena ihmisenä koen välillä erakoituvani täällä neljän seinän sisällä. Silloin nappaankin usein koneen kainaloon ja siirryn johonkin viihtyisään kahvilaan työskentelemään, sillä sellaisiahan Porvoossa onneksi riittää. Näin saan toisaalta hommat hoidettua sen verran tehokkaammin, että vapaa-aikaakin jää enemmän ja silloin voin keskittyä sitten entistä enemmän sosiaaliseen elämään. Lisäksi on ollut huippua tässä muutamien viime kuukausien aikana tutustua paremmin melkein naapurissamme asuvaan Xeniaan ja ollaankin hänen kanssaan tehty paljon duunihommia yhdessä. Lähinnä kuvailutreffien merkeissä, mutta ollemme kyllä jeesanneet toisiamme asiassa jos toisessa ja välillä työskenneltykin jomman kumman luona läppärit vastakkain!
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan, mutta nyt näin on hyvä! ♥
– Janni
No Comments