MILLAINEN ON MEIDÄN TULEVA KOTI

7 lokakuun, 2020

Tajusin juuri, että enhän ole täällä blogissa vielä edes kertonut uuden kotimme sijaitsevan Kotkassa. Tulemme siis tekemään vielä tämän vuoden puolella maisemanvaihdoksen ja palaamme niin sanotusti kotikonnuillemme. Kun lähdimme etsimään Kotkasta omakotitaloa, niin yksi suurimmista haaveistamme oli päästä lähelle merta. Tämä oli kuitenkin vain unelma, sillä meren äärellä sijaitsevat talot menevät yleensä nopeasti ja sellaisia on muutenkin todella harvoin edes tarjolla. Nyt voin kuitenkin jälkeenpäin todeta, että hitsi vieköön: tämä haaveemme todella toteutui. Tontillamme ei ole omaa rantaviivaa, mutta merenrantaan on takapihaltamme vain parinkymmenen metrin matka ja ikkunoistamme saamme tulevaisuudessa ihailla merimaisemaa.

Ostamamme talo on 1960-luvun loppupuolella valmistunut rinnetontilla sijaitseva omakotitalo, joka noudattelee monilta osin tuolle oman suosikkiaikakauteni omakotitalolle tyypillisiä piirteitä – on isoja ikkunoita, tiiliseinää, lautakattoa ym… Alkuperäisiä pintoja ja elementtejä olisi saanut minun puolestani olla jäljellä enemmänkin. Talossa on meille juuri sopivan kokoinen piha sekä  lasitettu terassi. Neliöitä on juuri toivomamme määrä ja tässä talossa voi ruksia melkein kaikki kohdat, joita omalla kriteerilistallamme alunperin oli. Ainoa isompi miinus on talon öljylämmitys, mutta se tulee ennemmin tai myöhemmin meidän toimestamme vaihtumaan johonkin muuhun lämmitysmutoon.

Tulemme tekemään talossa aika ison remontin vielä ennen muuttoa. Sisätiloissa kaikki pinnat menevät uusiksi poislukien wc ja kylpyhuone, jotka olivat ennestään jo kivassa kunnossa. Kaadamme olohuoneen ja keittiön väliltä seinän niin, että saamme tehtyä tilaan avokeittiön. Keittiö laajennetaan huomattavasti nykyistä suuremmaksi ja olemmekin sen osalta suunnitelmissamme jo aika pitkällä. Keittiön lisäksi tulemme avartamaan muitakin tiloja ja esimerkiksi uusimaan kaikkien tilojen lattiat. Paljon riittää tehtävää, mutta suunnitelmana on, että saisimme remontin ainakin suurimmilta osin valmiiksi ennen muuttoamme. Kirjoituksestani voisi saada nyt sen fiiliksen, että olisimme omin käsin remontoimassa, mutta ei sentään. Hommaa hoitamaan on tottakai tulossa ammattilaiset ja itse auttelemme siinä, missä voimme. Remontin/sisustuksen suunnittelussa olemme pyrkineet tietyissä määrin ja mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon talon fiiliksen ja aikakaudelle tyypilliset piirteet.

Mietin muuten tässä tällä viikolla, että miten monet isot asiat ovat omassa elämässäni liikahtaneet eteenpäin, kun olen avannut suuni oikeissa paikoissa. Tulee mieleen ainakin kaksi isompaa siirtoa työelämässä, kasapäin pienempiä juttuja ja nyt sitten tämä talo. Eräs ystäväni oli nimittäin meillä kesällä kylässä ja hänelle kerroin aikeistamme muuttaa Kotkaan. Harmittelin, kun taloja tulee siellä päin niin verkkaiseen tahtiin myyntiin ja pohdin, että näinköhän tulemme vielä pitkiin aikoihin itsellemme taloa löytämään. Pyysin siinä samassa, että ystävänikin pitäisi silmät ja korvat auki sen varalta, että jostain olisi joku kiva kohde vapautumassa. Jo samana iltana sain viestiä eräältä kolmannelta osapuolelta, että yksi mielenkiintoinen talo olisi ”epävirallisesti” myytävänä ja ulkoiset speksit kuullessamme innostuimme mieheni kanssa heti. Sain talon omistajan yhteystiedot ja soittelin heti seuraavana päivänä tiedustellakseni lisää. Kaikki vaikutti edelleen hyvältä ja sitten meillä olikin pitkältä tuntuva odotus, kun saimme sovittua ajan näytölle vasta parin viikon päähän. Sillä välin olimme kuitenkin sitten saaneet jo oman asuntomme myytyä ja siitä ne palaset sitten loksahtelivat kohdalleen. Voitte uskoa, että olen luvannut tarjota näille mahtaville ”vinkkinaisille” myöhemmin pienet juhlallisuudet, kunhan olemme päässeet asettumaan uuteen kotiin!

Tämä kannusti kyllä taas jatkamaan sitä suun availua niin oikeissa kuin väärissäkin paikoissa, sillä sitä kun tekee tarpeeksi, niin näköjään aina silloin tällöin osuu napakymppiin!

 

– Janni

VALKMUSAN KANSALLISPUISTO

6 lokakuun, 2020

Kävimme tosiaan viime viikonloppuna Pyhtäällä Valkmusan kansallispuistossa jopa kahteen otteeseen. Perjantaina olimme sopineet siskon kanssa sinne yhden kuvaussession ja fiilistelimme paikanpäällä niin paljon, että päätimme mennä seuraavana päivänä uudelleen. Tällä toisella kerralla nappasin myös vauvan mukaan ja hänkin pääsi kantorepussa ensimmäiselle luontopolkukierrokselleen. Tyyppi viihtyi hyvin matkassa mukana ja tämä olikin hänelle pisin matka kantorepussa tähän asti, vaikka Valkmusan reitti todella lyhyt onkin (vain 2,5km). Nyt ainakin uskallamme lähteä luottavaisin mielin vaikka pidemmällekin retkelle!

Olin käynyt Valkmusassa vain pari kertaa aikaisemmin ja silloinkin kyseessä oli ollut vain jotain koulun järjestämiä retkipäiviä. Paikka oli paljon kauniimpi kuin muistinkaan ja aivan täydellinen kohde pienelle päiväretkelle. Lyhyen reitin varrella on pieni levähdyspaikka, jonka pöytien ääressä on ihana nautiskella eväitä sekä tähystellä lintutornista. Jossain oli kuulemma kuvattu Valkmusaa, että se on kuin pala Lappia eteläisessä Suomessa. Sen voin kyllä itsekin allekirjoittaa!

Kuvat ovat perjantailta, kun olimme liikkeellä siskoni kanssa kahdestaan.

Mitkä ovat teidän lempi luontopolkureittinne? 

Itse olen käynyt useasti Sipoonkorven reiteillä ja muutamia kertoja Nuuksiossakin. Seuraavaksi haluaisin päästä Repovedelle!

 

– Janni

PAREMPIA YÖUNIA

5 lokakuun, 2020

Syksyinen viikonloppu takanapäin ja yritin itse menneen viikonlopun aikana olla parhaani mukaan tekemättä töitä. Tuo tavoite ei kyllä ihan täysin toteutunut, mutta viikonlopusta jäi silti melko rentoutunut fiilis. Siihen saattaa suurilta osin olla syynä paluu vauvan parempiin yöuniin vajaa pari viikkoa kestäneen sekoiluvaiheen jälkeen. Vielä viime viikolla tilanne oli tosiaan se, että pahimmillaan vauva heräsi yöuniensa aikana tunnin välein. Se alkoi todella tuntua omassa jaksamisessani, kun samaan aikaan minulla oli työhommien kanssa vieläpä hieman normaalia kiireisempää. Nyt tosiaan ollaan takaisin lähtötilanteessa, joka tarkoittaa yhtä tai kahta herätystä yössä ja se jos joku tuntuu parin viime viikon jälkeen luksukselta!

Viikonloppu tuli vietettyä kotona hengaillen sekä ulkoillen. Kävimme lauantaina kaupungilla terassikahveilla ja nautiskelemassa tästä ihmeen lämpöisestä lokakuun säästä. Oli ihanaa istua terassilla, kun aurinko lämmitti kasvoja, mutta ei ollut lainkaan liian kuuma. Lisäksi kävimme kävelemässä kierroksen Valkmusan kansallispuistossa Pyhtäällä siskoni kanssa. Tuo reitti on harmillisen lyhyt, mutta maisemat todella kauniit ja pitkospuilla tallustellessa kyllä mieli lepää!

Nämä asukuvat otettiin eräänä päivänä viime viikolla, mutta tämä oli itseasiassa useammankin päivän asu. Tässä yhdistyy oikeastaan todella monta lempivaatettani: Weekdayn kevyt bleiseri, Archetype Labelin luottopellavapaitani, conssit, mom jeansit ja tuo lippis, jota on tullut viimeisten kuukausien aikana käytettyä lähes päivittäin.

– Janni