Se, että päädyimme ostamaan asunnon juuri Porvoosta ei ollut mikään hetken mielijohde. Olemme harkinneet asunnon ostoa Porvoosta jo Kotkassa asuessamme ennen Helsinkiin muuttoa. Joonaksella on ollut oma yritys Porvoossa jo muutaman vuoden ajan ja hän on käynyt siellä töissä ennen Kotkasta, ja nyt Helsingistä käsin. Tällä hetkellä hän käy töissä Porvoon lisäksi myös Kotkassa, joten viikot ovat olleet yhtä edestakaisin ajelua. Minulla taas on työt Helsingissä, joten joku kompromissi tähän vaadittiin.
Meillä molemmilla on jo pidemmän aikaa ollut kova hinku päästä isompaan ja ikiomaan asuntoon. Tiesimme koko ajan Helsinkiin vuokralle muuttamisen olevan väliaikainen ratkaisu, kunnes saisimme isompia päätöksiä tehtyä. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hintataso on sellaista luokkaa, että heikompia alkaa hirvittää jo pelkkä ajatus. Uuden, reilusti yli sataneliöisen asuntomme hinnalla olisimme saaneet Helsingistä kivan kerrostalokaksion. Sen sijaan nyt meillä on reilusti tilaa, iso suojaisa piha terasseineen, sauna, oma autotalli jne.. Harkitsimme pienen hetken asunnon ostoa myös muun muassa Vantaalta, mutta jotenkin ajatus sitä ei tuntunut ollenkaan kotoisalta. Vantaa on meille molemmille aika tuntematonta seutua ja sen monista kolkista kestää matka Helsinkiin ihan yhtä kauan kuin Porvoostakin. Näin ollen Porvoo tuntui meille paremmalta ratkaisulta, kun kaupunki on meille molemmille jo jossain määrin tuttu ja olemme aina pitäneet sitä viihtyisänä paikkana. Maantieteellisestikin se on meitä varten melko optimaalisella sijainnilla, sillä Helsinkiin ajaa noin puolessa tunnissa, Kotkaan kolmessa vartissa ja Joonaksen työpaikalle on kotoa matkaa vain pari kilometriä.
Olen kyllä viihtynyt nämä reilut pari vuotta Helsingissä mainiosti, mutta en voi väittää, ettenkö olisi välillä kaivannut pienemmän kaupungin hyviä puolia ja tietynlaista rauhaa. Nyt tulevaisuudessa pääsen nauttimaan sekä pienen, että ison kaupungin hyvistä puolista, sillä arkipäivät tulee vietettyä Helsingissä, mutta kotona pääsee sitten rauhoittumaan kunnolla. Huomasin silloin kaksi vuotta sitten, että isomman kaupungin kiireinen elämäntyyli tarttui ainakin itseeni nopeasti ja nyt toiveissa olisi päästä siitä osittain eroon. Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa tulen viihtymään paremmin ihan vain kotonakin, eikä aina tarvitse olla kalenteri täynnä ohjelmaa ja koko ajan säntäilemässä joka paikkaan.
Nämä asiat ovat vahvasti valintakysymyksiä ja jokaisella ihmisellä on omat intressinsä. Toinen on valmis luopumaan monista oman kodin mukavuuksista pystyäkseen asumaan suuren kaupungin keskustassa, kun taas toinen haluaa kodilta aivan erilaisia asioita. Helsingin keskustassa asuvilla on tuhansia sellaisia mahdollisuuksia, joita monet arvostavat paljon enemmän kuin isoa neliömäärää ja muita mukavuuksia oman kotinsa sisällä. Itse olen jonkin sortin väliinputoaja tässä asiassa, sillä toisaalta voisin asua keskustassakin, mutta onhan se oma pihakin aika cool kesäisin. En myöskään haluaisi elää loppuelämääni keskustassa kaksiossa, vaan kyllä asunnossa pitäisi silloinkin olla tilaa ja parveke olisi ihan ehdoton. Suuri haaveeni on ollut jo pidemmän aikaa päästä laittamaan ikiomaa kotia, jossa olisi reilusti tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omien toiveiden mukaisia juttuja. Unelmieni talotyypistä minulla ei ole ollut tarkkaa käryä, eikä minulla ole aikaisempia kokemuksia muusta kuin kerrostaloasumisesta. Mieheni sen sijaan on haaveillut jo ainakin kymmenen vuotta omasta pihasta, saunasta ja tilavasta kodista. Nyt olemme tällä hetkellä molemmat tosi innoissamme tulevasta, emmekä malttaisi odottaa, että uusi koti valmistuu pikkuhiljaa nyt tästä ensimmäisestä ja isoimmasta remontista. Tällä hetkellä tämä päätös tuntuu ihan oikealta ja saa nähdä, että tuleeko minustakaan tämän jälkeen enää kerrostaloasujaa – jännää. Kuten jo aikaisemmin olen maininnutkin, niin remppahaaveita on lähitulevaisuudelle enemmänkin, mutta nyt odotetaan kyllä eniten sitä, että pääsemme asettumaan taloksi!
Kuvat: Sara Vanninen
♥ Janni
