VAUVAUUTISIA

Iloisia uutisia satelee nyt peräjälkeen ja kyllä, luitte oikein – täällä kolkutellaan parin viikon sisään jo raskauden puolenvälin etappia ja ensi keväänä tämän pienen ihmeen on määrä syntyä tehden meistä perheen. Viimeisten kuukausien tunneskaala on ollut valtava, mutta päällimmäisin tunne on ehdottomasti ollut mieletön kiitollisuus siitä, että tällainen onni on meitä potkaissut. Alkuraskauden epäuskoinen tunne on päivä päivältä hälventynyt ja tilalle on tullut innostuneisuus sekä valtavan suuri odotus.

Tuo mainitsemani alkuraskauden epäuskoinen fiilis johtui varmasti suurimmilta osin siitä, että meidän kohdallamme kaikki tapahtui lopulta melkoisella vauhdilla. Olimme molemmat mieheni kanssa kuin puulla päähän lyötyjä sinä heinäkuisena aamuna, kun raskaustestiin piirtyi vielä melko haalea, mutta selkeä plussa. Seuraavina päivinä tein hämmentyneenä vielä useamman raskaustestin, sillä ajatus niin nopeasta raskautumisesta tuntui uskomattomalta. Samalla tunsimme kuitenkin syvää kiitollisuutta, sillä emme missään maailman nimessä pitäneet itsestäänselvyytenä sitä, että onnistuisimme ylipäätään saamaan uuden elämän alulle. Olimme varautuneet, että ainakin siinä voi kestää vaikka kuinka pitkäänkin. Toisin kuitenkin kävi ja siitä olemme äärimmäisen onnellisia sekä kiitollisia!

En ollut asettanut tämän pienen suuren uutisemme julkistamiselle mitään tiettyä ajankohtaa, vaan halusin mennä fiiliksen mukaan. Vaalia tätä salaisuutta vain omana sekä lähipiirimme tietona, kunnes aika olisi sen verran kypsä, että tämän postauksen kirjoittaminen tuntuisi hyvältä. Myönnettäköön, että välillä on ollut vaikeaa kirjoitella blogiin kuulumisia ja yrittää keksiä muita aiheita, kun luonnollisestikin tämä tuleva elämänmuutoksemme on jo useamman kuukauden ajan ollut päällimmäisenä mielessäni.

Tämän uutisen kertominen tuntuu ihanalta sekä helpottavalta, mutta samaan aikaan myös hieman jännittävältäkin. Minulla kun ei yleensä ole tapana täällä blogissa tai muuallakaan somessa kertoa niistä kaikista henkilökohtaisimmista asioistani, mutta tämä  aihe varmasti tulee raottamaan ”suojamuurejani” normaalista poiketen. Siitä huolimatta minulle oli alusta lähtien selvää, että haluan tuoda raskauden sekä tulevan äitiyden ainakin jollain tapaa osaksi näitä omia kanaviani. Onhan tämä niin mielettömän iso ja ihana asia, että en malttaisi rajata sitä kaiken ulkopuolellekaan – enkä usko, että se olisi edes mahdollista.

Olemme mieheni kanssa molemmat päivä päivältä enemmän innoissamme tulevasta perheenlisäyksestä ja edessämme olevasta elämänmuutoksesta. Suurin toiveemme raskauden alkumetreiltä asti on ollut se, että kunhan kaikki vain menisi hyvin ja tähän mennessä olemmekin saaneet onnellisesti edetä vaiheesta toiseen. Aina tietyn etapin ylityksen jälkeen on tullut astetta huojentuneempi sekä varmempi olo, mutta ei tuo huolen tunne takaraivosta varmasti kokonaan tulee poistumaankaan. Onneksi se ei kuitenkaan ole saanut liian suurta valtaa ja suurimmaksi osaksi olen osannut tähän mennessä nautiskella tästä ainutlaatuisesta matkasta.

On tämä vain niin ihmeellistä, emmekä voisi olla kiitollisempia. Vuodesta 2020 tulee varmasti ikimuistoinen!

Tämän ”kaapista ulos tulemisen” jälkeen on blogiin muiden juttujen ohella tulossa myös raskauteen liittyviä kuulumisia ja juttuja. Olisi ihanaa myös kuulla, jos siellä ruutujen takana on muita odottavia äitejä?

– Janni