Nyt on ollut raskauskuulumisissa hieman taukoa ja jopa kolme viikkoa on kerennyt vierähtää tässä välissä. Vointi on pysynyt hyvänä, mutta se täytyy sanoa, että nyt viimeistään todella tunnen olevani raskaana. Tottakai olen sen tuntenut jo useamman kuukauden, mutta tarkoitan, että nyt se alkaa todella vaikuttaa normaaleihin tekemisiin ja kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista. Eli käydäänpä hieman läpi viime aikojen fiiliksiä:
– Tosiaan vatsa on tähän mennessä kasvanut siinä määrin, että esimerkiksi tietyt asennot ovat alkaneet tuntua hieman tukalilta ja hengitys on muuttunut selkeästi normaalia raskaammaksi, kun kasvava kohtu painaa sisuskaluja yhä ahtaammalle. Tiedän, että vatsa tulee vielä tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvamaan pal-jon, mutta onneksi se tapahtuu pikkuhiljaa. Tuntuu jotenkin hullulta ajatella tässä vaiheessa, että kuinka paljon se voikin vielä kasvaa!
– Vauvan liikkeet ovat viimeisten viikkojen aikana muuttuneet potkujen lisäksi kunnon ”möngerrykseen”. Tila alkaa hänelläkin käydä tietysti koko ajan ahtaammaksi ja vatsan päältä näkyy selkeästi, kun vauva vaihtaa asentoaan puolelta toiselle. Tällä hetkellä yksi lempipuuhistani onkin illalla sohvalla makaillessa tunnustella, että mikä vauvan ruumiinosista tuntuu missäkin.
– Rutiineihini kuuluvat reippaat kävelylenkit ovat viime aikoina muuttuneet hieman rauhallisemmiksi, kun huomaan liian kovan vauhdin aiheuttavan inhottavaa pistosta tuonne kylkeen/alavatsan sivulle. Se sama tunne kuin normaalisti silloin, jos edellisestä ateriasta on liian pieni aika ennen juoksulenkille lähtöä. Tuo inhottava tunne menee ohi, kun pysähdyn hetkeksi, mutta palaa aina takaisin, jos vauhti kasvaa liian kovaksi. Mulla on normaalisti tosi nopea kävelyvauhti ja tähän himmailuun on joutunut hieman totutella.
– Viime viikolla (rv27) oli 3/4D ultran aika, josta mainitsin blogissa jo aikaisemminkin. Saimme ultran yhteistyönä Kaunis odotus -nimisestä paikasta ja olimme tähän käyntiin todella tyytyväisiä. Oli ihanaa päästä kaikessa rauhassa juttelemaan ammattitaitoisen kätilön kanssa raskauden kulusta sekä tulevasta synnytyksestäkin. Ultraamisen sekä kuvien suhteen meidän vauva oli ujolla tuulella ja piti lähes koko ajan kasvonsa käsien takana piilossa. ♥ Kärsivällisen odotuksen ansiosta saimme mukaamme muutamat ihanat kuvat ja jotenkin niiden myötä konkretisoitui, että siellä vatsassa möngertävä tyyppi todella on jo pieni lähes valmis ihminen. Olen tuijotellut noita kuvia useaan otteeseen ja miettinyt yhä enemmän sitä hetkeä, kun vihdoin tapaamme oikeasti. Vauva painoi arvion mukaan tuolloin ihan hieman päälle kilon verran!
Jatkuu….
– Viime päivinä olen myös ollut huomaavinani ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Vatsaan tulee kiristävä tunne ja se muuttuu hetkellisesti todella pinkeäksi, mutta palautuu nopeasti. Tämä tunne on sellainen, että on hetkeksi lopetettava joku ruumiillinen tekeminen. Esimerkiksi toissapäivänä olin vaihtamassa lakanoita, kun tämä tunne tuli ja oli hetkeksi keskeytettävä tuo homma. Näitä tuntemuksia on niin vaikea arvioida ensikertalaisena, kun joutuu hieman arvuuttelemaan, että mikä on mitäkin!
– Vessassa ravaaminen on viimeisen parin viikon aikana noussut ihan uusiin sfääreihin. Rakkoon tuntuu koko ajan kohdistuvan enemmän painetta ja välillä tuntuu, että vessassa pitäisi ravata vähintään tunnin välein. Toisaalta armottoman kova pissahätä saattaa välillä mystisesti kadota kuin itsestään ja tämä johtuu varmaan siitä, että vauvaa vaihtaa asentoaan. Voin vain kuvitella, millaista tämän asian kanssa on parin kuukauden päästä, kun vauva on kerännyt rutkasti lisää massaa. Huh!
– Viime neuvolakäynnillä terkkari arvioi tunnustelemalla, että vauva olisi kääntynyt kohdussa pää alaspäin, mutta totesi samalla, että näillä viikoilla vauvat saattavat vielä pyörähtää ympäri useampaankin otteeseen. Tämä selvisi sitten varmuudella myös siellä ultrassa, jossa pää näkyi olevan alhaalla. Kätilö sen sijaan oli sitä mieltä, että vauvat saattavat hyvinkin ottaa ”lopullisen paikkansa” jo tässä vaiheessa, joten toivotaan siis niin. Kääntyilyhän taitaa kuitenkin olla mahdollista ihan sinne loppuun asti!
Sellaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että viimeinen kolmanneskin on jo alkanut, vaikka vielä hetki sitten tämä tuntui niin kaukaiselta ajalta. ♥
– Janni
2 Comments
Mulla oli kans kävellessä paljonkin noita pistäviä tuntemuksia lonkan/lonkankoukistajan/nivusen/alavatsan seutuvilla,neuvolassa kuittasivat liitoskivuiksia,kun lantio alkaa loppua kohden antamaan periksi. Pienellä huililla meni kyllä aina ohi ja pystyinkin käymään kävelyillä loppuun saakka,käytiin päivällä vielä 5km lenkki ja seuraavana yönä synnytys käynnistyi. Nyt poju on 1v4kk❤ ihanaa loppuodotusta!❤
Mulla tuo tuntemus on jonkin verran ylempänä, mutta en ole myöskään siitä huolestunut ja se vaikuttaa joltain sellaiselta, joka myös ”kuuluu asiaan” 😀 Mahtavaa kuulla, että olet pystynyt lenkkeilemään loppuun asti – samaa toivon itsekin! Kiitos paljon! <3