Nyt on kyllä pitkästä aikaa erittäin reaaliaikaista materiaalia, sillä nappasimme nämä kuvat vajaa tunti sitten aamuisen neuvolakäynnin jälkeen. Ihana auringonpaiste inspiroi aamulla ottamaan kameran mukaan, vaikka olinkin hieman epäileväinen, että tulisiko sille käyttöä. Vaatetus edustaa hyvin pitkälti sitä, miltä näytän noin 80% ajasta tällä hetkellä. Rento villapaita/huppari ja mustat leggingssit ovat olleet luottoasuni lähes koko raskauden ajan ja alkavat kyllä pikkuhiljaa kyllästyttämään, mutta näillä mennään. Ei mene ihan balanssissa sinänsä tuo tyyli, kun yläosassa on untuvatakkia ja villapaitaa, mutta jaloissa Converset sekä nilkat paljaina – hah.
Neuvolakäynnillä kävimme läpi perusjutut ja varasimme minulle ajan loppuraskauden neuvolalääkärikäynnille. Kyselin samalla terkkarilta mahdollisuudesta ylimääräiseen ultraan vielä tässä raskauden loppupuolelta vauvan koon arviointia varten. Tuo vauvan koko on ollut sellainen asia, mikä varsinkin jossain vaiheessa mietitytti itseäni jonkin verran, mutta viime aikoina olen tosin ollut rauhallisemmalla mielellä sen suhteen. Taisin joskus aikaisemmin mainitakin, että mieheni puolen suvussa on ollut jonkin verran isoja vauvoja, mutta enemmän tässä asiassa taitaa yleensä vaikuttaa äidin geenit. Eikä kyllä tähän mennessä ole ollut mitään viitteitä, että meidän vauva olisi isokokoinen – SF-mittani on mennyt koko ajan lähellä keskikäyrää ja ultrissa mitat ovat vastanneet viikkoja. Päätettiin, että mietitään asiaa tuon mahdollisen ylimääräisen ultran suhteen sitten lääkärikäynnin jälkeen, jos asia minua kovasti huolettaisi, mutta ainakin tällä hetkellä olen kyllä ihan luottavaisin mielin.
Vauvan huone alkaa muuten olla muutamia loppusilauksia vaille valmiina ja minulla on tämän päivän tehtävälistalla muun muassa huoneen kuvaus blogipostausta varten. Sellaista siis luvassa varmaankin vielä tällä viikolla!
– Janni
7 Comments
Ymmärrän kyllä, että vauvan koko pelottaa jos suvussa on ollut isoja vauvoja, itseänikin jännitti sama asia etukäteen. Mutta nyt näin yhden lapsen synnyttäneenä voisin sanoa että kilomääräisen koon sijaan oleellisempaa on vauvan pään koko ja asento, jossa hän syntyy. Pään kokoon ei tietenkää voi vaikuttaa, mutta esim jumppapallon avulla lantion ”aukipyörittely” voi auttaa vauvaa asettumaan synnytyksen kannalta mahdollisimman hyvään asentoon. Samoin se, että on itse mahdollisimman paljon pystyasennossa esim sohvalla makoilun sijasta jne voi helpottaa hyvän asennon hakemisessa. Netistä löytyy ohjeita jos haluaa asiaan perehtyä. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! 🙂
No samaa mulle sanoi myös kätilö, kun kävimme 4D ultrassa! 🙂 Kiitos viestistä ja tsempeistä!
Tsemppiä loppuraskauteen! Oon aivan samoilla linjoilla edellisen kommentoijan kanssa. 🙂
Oon itse pienikokoinen, 160cm ja 49kg mutta mun kuopus painoi yli neljä kiloa ja silti synnytys meni hyvin ja oli nopea enkä liiemmin revennyt vaikka oli vieläpä eka alatiesynnytys mulle.
Luota siis omaan kroppaan ja mielen voimaan. Kaikki menee hyvin 🙂
Kiiitos! 🙂 Samanlaisia rohkaisevia kokemuksia olen kuullut muiltakin ja ihanaa kuulla, että myös teillä sujunut hyvin. <3 Luotto omaan kroppaan on kyllä kasvanut koko ajan raskauden edetessä!
Mun syntymäpaino oli tasan 4 kg ja lasten isän peräti 4,5! Kyllä itseäni myös pelotti jättiläisvauvat, mutta omat pieneni tupsahtivatkin maailmaan jo rv 36 ja rv 38 oikein maltillisen kokoisena, vaikka hieman viikkoihin nähden keskivertoa isompina. Kummallakaan kertaa ei ollut mitään ennakkomerkkejä, että syntyisivät suht reippaasti ennen laskettua aikaa. Nyt kolmannen kohdalla en enää stressaa. 😀
Kiitos kokemuksen jakamisesta! 🙂 Mulla on mieli rohkaistunut tämän suhteen koko ajan raskauden edetessä. 🙂
Mä painoin syntyessäni 3500, mun esikoinen syntyi sektiolla rv39 painaen 3460g mut sitten kuopus yllätti syntyen rv 41+6 painaen hurjat 4420g 😂 Ja koko ajan kasvanut käyrillä ja ultrissa veikkailtiin 3500g vauvaa taas. Oli ottanut jonkun hurjan kasvuspurtin sit vissiin yliajalla! No, synnytys meni musta kuitenkin ihan ok vaikka jäikin hartioista jumiin ja jouduttiin auttamaan imukupilla sykkeiden laskun takia, jonkun mielestä varmaan ihan kauhukokemus mutta mä omin vaan psyykannut itseni etukäteen että se synnytys tulee olemaan ihanaa niin ehken siksi asiaa jäänyt vatvomaan.
Tsemppiä! Pyydä se kokoarvio jos huolettaa mut kyllä isonkin vauvan voi onnistuneestikin synnyttää 😊