[mittaustagi]
Viikko sitten pohdiskeltiin hieman yleisellä tasolla Danone Activian Live InSync -kampanjan ideologiaa. Listasin hieman tärkeimpiä teemoja, joita itselleni nousee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan sisäisestä tasapainosta ja mielenrauhasta. Aikaisemman postauksen voi käydä tsekkaamassa täältä, mutta nyt tässä postauksessa olisi tarkoitus syventyä Live InSync -termiin hieman konkreettisemmalla ja henkilökohtaisemmalla tasolla. Milloin tunnen itse olevani ”InSync” ja vapaa ulkoisista häiriötekijöistä.
Itselläni on ehdottomasti vielä matkaa siihen, että voisin saavuttaa elämässäni balanssin ja päästä kokonaisvaltaiseen tasapainoon itseni kanssa. Kuitenkin jos verrataan muutaman vuoden takaiseen minään, niin kehitys on ollut huima. En suoraan sanottuna usko, että absoluuttinen mielenrauha ja balanssi voisi olla kenelläkään elämässä täysin pysyvä tila. Varmasti jokaisen elämässä tulee hetkiä, jolloin maailma järkkyy ja balanssi horjuu. Siihen sen sijaan uskon, että niistä tilanteista pääsee helpommin jaloilleen, jos oma sisäinen tasapaino on noin yleisesti ottaen kondiksessa.
Itsetunto ja itsehyväksyntä ovat varmasti omassa elämässäni olleet ne tärkeimmät tekijät matkalla kohti tasapainoisempaa, harmonisempaa ja samalla myös onnellisempaa minääni. Jos kelataan muutamia vuosia taaksepäin, niin minulla oli vielä kova tarve verrata kaikissa asioissa itseäni muihin. Peilasin kaikkia valintojani muiden omiin ja tunsin monissa asioissa huonommuutta verrattuna ystäviini ja tuttaviini. Olin silloin melko epävarma itsestäni ja se näyttäytyi käytöksessäni ujoutena ja arkuutena. Mietin aivan liikaa, mitä muut minusta ajattelevat, enkä oikein luottanut itseeni. Pelkäsin avata suutani vieraassa porukassa, jos vaikka sanoisinkin jotain tyhmää ja pelkäsin ihmisten reaktioita.
En ihan tarkalleen edes tiedä, että mikä kaikki on vaikuttanut muutokseen, kun kelataan takaisin noista ajoista tähän päivään. Nykypäivänä sellaiset tilanteet ovat nimittäin hyvin harvassa, kun minä en uskalla avata suutani porukassa tai vetäydyn kuoreeni, kuten minulla aikoinaan oli lähes poikkeuksetta tapana. Itsetunto on varmasti noussut elämänkokemuksen myötä ja luultavasti silläkin on ollut osuutta asiaan, että olen monesti tietoisesti ajanut itseäni epämukavuusalueilleni ihan kehitysmielessä. Aina se ei todellakaan ole ollut helppoa ja olen meinannut perääntyä lukuisista tilanteista, joihin olen itseni vienyt. Olen jo aikoja sitten oppinut olemaan paljon armollisempi itselleni ja soimaamisen sijaan pohtinut myös asioita, joissa olen omasta mielestäni hyvä. Vuosien varrella on tullut tehtyä paljon itsetutkiskelua ja se on johtanut varmasti osittain siihen, että en myöskään koe enää niin paljoa tarvetta verrata itseäni muihin. Toimin suurimmaksi osaksi oman tuntumani mukaan ja uskallan luottaa siihen – ihan sama mitä muut tästä ajattelevat!
Uskon vahvasti, että omaan ”InSync” -tilaan pääsemisen edellytyksenä on toimiminen omien henkilökohtaisien ehtojensa mukaisesti. En usko, että elämän harmonia voi löytyä, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Täytyy tiedostaa, että miten tuoda tasapaino juuri omaan elämäänsä ja mitä se vaatii. Nykyään ajaudutaan helposti arjessa pelkkään suorittamiseen ja unohdetaan ottaa aikaa itselleen. Elämä on monesti tarkkaan aikataulutettua ja töiden sekä muiden kiireiden välissä melkein unohtaa sen, millä loppujen lopuksi on suurin merkitys. Olisi äärimmäisen tärkeää löytää omaan elämään myös hetkiä, jolloin voi irtautua kiireestä, unohtaa stressin ja olla läsnä hetkessä. Ilman, että mielessä pyörii koko ajan jo seuraava asia, joka PITÄÄ tehdä tai hoitaa. Oravanpyörään on vähän liiankin helppo juttua, mutta tasapainon ja harmonian saavuttamiseen tarvitaan kiireisen elämän keskellä myös se toinenkin puoli. Jokaisen tulisi opetella ne omat keinonsa unohtaa kiireet ja muut häiriötekijät edes hetkeksi. Näin elämään saa luotua tiettyä balanssia, jonka voimin hektisemmän puolen jaksaa painaa paljon helpommin.
Itselleni sellaisia mainitsemieni kaltaisia harmonisia hetkiä ovat muun muassa:
– Kunnon hikitreeni salilla kera hyvän seuran. Intensiivistä kuntopiiriä tehdessä on pakko olla läsnä hetkessä ja pää tyhjenee todella tehokkaasti hetkeksi.
– Saunassa tunnetusti unohtuvat stressi ja kiireet. Ainakin omalla kohdallani pitää täysin paikkansa!
– Hyvän ystävän tai perheen kanssa aikaa viettäessä pää kevenee kohisten. Stressi ja muut ikävä asiat kaikkoavat päästä, eikä haluaisi mielummin olla missään muualla kuin läsnä siinä hetkessä.
– Meren kohinan kuunteleminen ja ulapalle tuijottelu rauhoittaa jollain sanoin kuvaamattomalla tavalla lähes poikkeuksetta.
– Lasten kanssa touhuilu on takuu varma keino heittäytyä hetkeen.
– Sohvalla makoilu ja hyvään sarjaan/elokuvaan uppoutuminen
Olen siis henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tasapaino on silloin eittämättä hukassa, jos elämä on vain hirveässä kiireessä paikasta toiseen sinkoilua. Itselleni on ainakin on elintärkeää pysähtyä välillä ja yksinkertaisesti vain nauttia siitä, mitä minulla on. En halua kulkea silmät sumussa oravanpyörässä päivästä toiseen ja jossain vaiheessa huomata, että olen unohtanut kokonaan sen oleellisimman – elämästä nauttimisen. Haluan laittaa läheiseni ja itseni kaiken muun edelle sekä muistutella lähes päivittäin itseäni siitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä haluan pitää kiinni.
Mikäli aihe puhuttaa, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa lisää Danone Activia Facebook -sivuilta täältä. Sivuilta löytyy lisää erilaisien naisien tarinoita aiheeseen liittyen ja voit jakaa myös oman tarinasi, jolloin osallistut automaattisesti Flamingo Span kylpylälahjakortin arvontaan!
– Janni
