Browsing Category

Oma elämä

RENNOMPAA ARKEA

maaliskuu 3, 2021

Istuskelen täällä parhaillaan pitkästä aikaa kahvilassa tekemässä työhommia ylhäisessä yksinäisyydessäni – ihanaa saada rästissä olevia työhommia hoidettua. Lapsen saatua on konkretisoitunut, että miten paljon sitä voikaan ihan parissa tunnissa jo saada aikaan, kun saa keskittyä rauhassa ilman keskeytyksiä. Tänään olisi tehtävälistalla laskutusta, tulevien yhteistöiden suunnittelua, yhden yhteistyön julkaisu ja sähköpostilaatikon läpikäymistä. Mulla on nyt tässä alkuvuoden aikana ollut aika paljon aikaisempaa vähemmän töitä, kun kaksi pitkäaikaista diiliä päättyi vuodenvaihteessa. Alkuun uusi tilanne jännitti, mutta samalla tiesin, että kevyempi työtahti tekee varmasti hyvää. Stressi on laskenut jo nyt ihan huimasti ja useampana iltana viikossa olen voinut hyvällä omalla tunnolla ottaa iisisti eikä aina tarvitse istua koneen ääressä. Jossain vaiheessa aikaisemmin homma meni siihen, että minun oli jo vaikea viettää omaa vapaa-aikaa. Tekemättömät työt jyskyttivät takaraivossa jatkuvasti ja koin, että aina olisi pitänyt olla mielummin tekemässä jotain hyödyllistä. Pidemmän päälle tuollainen meininki käy todella kuormittavaksi.

Tuntuu ihan hullulta näin jälkikäteen ajatella muutaman kuukauden takaista tilannetta. Remontti- sekä muuttohommat olivat käynnissä ja olin suurimman osan ajasta vauvan kanssa kahdestaan Porvoossa. Joonas oli normaalisti päivät töissä ja sitten illat sekä yöt Kotkassa remonttihommissa. Istuin joka ilta yöhön asti koneella töiden äärellä ja samaan aikaan vauva nukkui todella huonosti heräillen monta kertaa yössä. Tuolloin oli töiden lisäksi tehtävä päivittäin kaikkia remonttiin liittyviä päätöksiä sekä hoidettua juoksevia asioita siihen liittyen. Lisäksi koti oli ihan hujan hajan, kun pakkasin koko ajan pikkuhiljaa tavaroita muuttoa varten ja kävin läpi kaappeja sekä varastoja yksi kerrallaan.  En ole luonteeltani ollenkaan suorittajatyyppiä, mutta loppuvuodesta tuli kyllä laitettua pakon edessä kunnon suoritusmode päälle.

Sen jälkeen, kun muutto ja suurin remontti oli hoidettu, niin talolla oli tottakai vielä yhtä sun toista hoidettavaa asiaa ja pientä fiksailtavaa. Vasta nyt tässä ihan viimeisten viikkojen aikana on pikkuhiljaa tullut sellainen fiilis, että alan olla palautunut tuosta kaikesta ja fiilis on alkanut rentoutua. Ihanaa huomata, että sitä alkaa olla taas oma itsensä ja on päässyt normaalin arjen pariin kunnolla. Tähän on toki vaikuttanut isosti myös tuo työtahdin keventyminen ja varmasti myös kevään mukanaan tuoma valoisuus on vielä boostannut parempaa oloa. Tällä hetkellä mulla on todella innostunut fiilis kaikesta tulevasta ja on ollut ihanaa päästä rauhassa asettautumaan uuteen kotiin. Oli inhottavaa pahimman stressin ja uupuneisuuden keskellä huomata, että en ollut oma itseni. Sain tosi selkeästi kiinni siitä, mitä tällainen tahti pidempään jatkuessaan voisi aiheuttaa. Onneksi omalla kohdallani tämä oli vain muutaman kuukauden tiukempi ajanjakso!

Muistan, kun sanoin viime kesänä, että en halua nyt vauvavuoden aikana ryhtyä muutto-/remonttihommiin – mutta kuinkas sitten kävikään…😃 Onneksi tuo rupeama on nyt takanapäin ja siitä selvittiin!

 

– Janni

KYMMENKUISEN KUULUMISIA

tammikuu 27, 2021

Meidän vauva on tänään jo kymmenen kuukautta vanha. En kestä, että enää pari hassua kuukautta ja sitten jo juhlitaankin 1-vuotissynttäreitä. Vauvavuosi on mennyt aivan hillitöntä vauhtia ja välillä iskee kyllä suuri haikeus. Toisaalta on aivan mahtavaa seurailla pikkutyypin kehitystä ja on ihanaa, kun hän jo niin monin tavoin ottaa kontaktia ja ymmärtää koko ajan enemmän. Kokosin muutamia tämän hetken kuulumisia vauvan elämästä, mitä tuli ensimmäisenä mieleen!

– Konttaamisvauhti on kiihtynyt viime viikkoina ihan älyttömästi ja vauva pääsee jo aika hurjaa kyytiä eteenpäin. Hän osaa jo lähteä karkuun esimerkiksi pukemistilanteista ja oikein kiihdyttää vauhtia, jos tietää olevansa menossa tekemään jotain kiellettyä, kuten koiran ruokakuppeja räpelöimään.

– Konttaamisen lisäksi hän kävelee tukea vasten ja työntää taaperokärryä pitkiä matkoja. Muutama viikko sitten hän oppi myös kiipeämään rappusia ja tällä hetkellä kiivetäänkin jo kovaa vauhtia.

– Vauva syö suhteellisen hyvin, mutta välillä suun avautumiseen vaaditaan kyllä melkoista maanittelua. Ollaan menty vielä suurimmaksi osaksi soseilla ja välillä annettu myös sormiruokia. Suurinta herkkua ovat edelleen kaikki smoothiepussit oikeastaan mausta riippumatta – kaikki menee. Koko ajan enemmän hän haluaisi maistaa kaikkia ruokia, joita muiden käsissä tai lautasilla sattuu olemaan. Ollaankin annettu hänen maistella jo aika monipuolisesti, vaikkakin monista jutuista vielä todella pieniä määriä.

– Hampaita hänellä on edelleen samat kaksi kappaletta, jotka ovat olleet jo monta kuukautta. Juuri nyt näyttäisi siltä, että myös yläetuhampaat olisivat vihdoin puskemassa läpi!

– Imetän edelleen ja vauva saa tällä hetkellä oikeastaan kaiken maidon rinnasta. Tuttipulloa hän ei ole oikein halunnut enää muutamaan kuukauteen ja välillä on annettu pillipullosta korviketta, jos olen ollut omilla menoilla. Imetän keskimäärin noin neljä kertaa päivässä ja yöimetykset lopetin, kun vauva oli vajaat kahdeksan kuukautta.

– Meillä nukkuvat kaikki yönsä tällä hetkellä suurimmaksi osaksi hyvin. Vauva menee nukkumaan noin kahdeksan maissa illalla ja nukkuu 10-11 tuntia putkeen. Välillä hän tosin herää jo viiden maissa aamulla ja silloin annan aina maidon ja hän yleensä nukahtaa siitä sitten vielä pariksi tunniksi. Parina aamuna on käynyt niin, että vauva ei ole enää suostunut jatkamaan unia 5-6 maissa ja vitsit, että onkin ollut hankalaa kammeta itseni ylös niihin aikoihin. Tottakai välillä on vaihtelua ja heräillään useammin, mutta pääosin yöt hyvällä mallilla verrattuna aiempaan!

– Päiväunia tyttö nukkuu edelleen kahdet vuorokauden aikana. Aamu-unet yleensä n. 2,5h heräämisen jälkeen ja ne kestävät yleensä n. 1h. Iltapäivällä sitten 14-15 maissa hän nukahtaa toisille unille ja nukkuu 1-2h. Päiväunia nukkuu sekä sisällä pinnasängyssä sekä ulkona rattaissa.

– Vauva ”juttelee” tällä hetkellä tosi paljon ja muodostaa monia eri tavuja. Välillä tuntuu kuin hän yrittäisi tosissaan toistaa jotain sanoja, mutta voi myös olla, että kuvittelen. 😁

– Hän on myös alkanut matkimaan monia juttuja ja oppinut esimerkiksi vilkuttamaan. ❤️

– Ihan kaikki menee edelleen suuhun ja sen vaiheen loppumista odotan ehkä eniten. Suurinta herkkua tuntuisivat olevan koiran nappulat, pikkukivet ja pölypallerot….

– Tuhat kertaa omia leluja enemmän kiinnostaa tällä hetkellä esim. sähköjohdot, kaukosäätimet, kännykät, koriste-esineet ja muut sellaiset tavarat, joihin ei olisi lupaa koskea. Parhaamme mukaan yritämme aina ohjata vauvaa sallittujen puuhien pariin sen sijaan, että keräisimme vauvan ulottuvilta kaiken ”kielletyn” pois.

– Autossa ja rattaissa tyttö viihtyy edelleen superhyvin ja esimerkiksi ruokakaupassa viihtyisi ties miten pitkään tutkailemassa.

– Alkaa vaikuttaa, että meidän vauvavuodesta jää vierastusvaihe kokonaan välistä, kun tyttö ei ole vierastanut oikein missään tilanteessa/vaiheessa uusia ihmisiä.

– Vauvan kasvu on ”tasaantunut” ihan hurjasti ja vaatteidenkin käyttöaika on sen myötä pidentynyt tosi paljon. Tällä hetkellä päälle mahtuu oikeastaan kaikki samat vaatteet, jotka olivat käytössä jo kesälläkin.

Tällaisia juttuja tuli nyt päällimmäisenä mieleen kymmenkuisen vauvan elämästä. 🧡 On kyllä tosiaan ihan hullua ajatella, että parin kuukauden päästä vauva-aika on ohi!

 

– Janni

YÖIMETYKSEN LOPETTAMINEN

marraskuu 18, 2020

Kerroinkin jo lyhyesti Instagram storyn puolella, että olemme kokeilleet päästä eroon öisistä imetyksistä. Meidän vauvahan tulee kohta 8 kuukauden ikään ja näin ollen hyvin suurella todennäköisyydellä pärjäisi mainiosti läpi yön ilman maitoa. Sain heti monia kysymyksiä yöimetyksen lopettamiseen liittyen ja toivottiin myös vinkkejä aiheeseen liittyen. Mulla ei valitettavasti ole antaa sen kummempia neuvoja, mutta voisin hieman kertoa meidän lähtötilanteesta ja siitä, miten me olemme tässä asiassa menetelleet.

Meillähän vauva oli ensin melko lailla täysimetyksellä 4 kuukauden ikään asti, kunnes hän alkoi maistella kiinteitä. Pikkuhiljaa lisättiin kiinteiden ruokien määriä ja tällä hetkellä tyttö syö vuorokauden aikana yleensä aamupuuron, lounaan (yleensä joku lihasose), välipalan (hedelmäsose/smoothie), päivällisen (kasvissose) ja iltapuuron. Ruoka maistuu vauvalle pääosin hyvin, vaikka välillä onkin melkoista maanittelua, että suu aukeaa, kun kaikki muu kiinnostaa ympärillä niin perhanasti. Olemme myös silloin tällöin kokeilleet sormiruokailua, mutta ei mitenkään rutiininomaisesti. Maidot hän ottaa edelleen rinnasta ja pullo on käytössä vain silloin, jos vauva on isänsä kanssa tai ollut hoidossa äidilläni. Pullo on maistunut tytölle jo pidemmän aikaa melko niukasti ja olenkin miettinyt, että voitaisiin kokeilla maitoa myös pillipullosta, josta hän nykyään juo vettä.

Imetys on sujunut nyt tämän lähes kahdeksan kuukautta kestäneen ajanjakson aikana hyvin, eikä eteen ole tullut mitään isompia vastoinkäymisiä. Vähän aikaa sitten vauvalla oli sellainen kausi, että hän välillä pureskeli nännejä ja tuolloin uhosin mielessäni päivittäin lopettavani imetyksen, mutta tämä(kin) vaihe meni lopulta nopeasti ohi. Meillä siihen auttoi, kun yritin parhaani mukaan olla reagoimatta puraisuihin, vaikka se ei kyllä todellakaan aina onnistunut. Jos kiljaisi ja säikähti, se oli vauvan mielestä äärimmäisen hauskaa ja näin ollen pieni piraija iski hetken kuluttua uudestaan – ai saakeli. 😁 Nyt kun vauva on myös todella aktiivinen ja liikkuu paljon, niin imetykseen pitää aina yrittää löytää joku rauhallinen paikka sekä tilanne. Kotona yleensä hämärä makuuhuone toimii kohtalaisen hyvin, mutta sellaisina päivinä, kun ollemme jossain liikkeellä, niin imetys jää aika vähäiseksi. Vauva ei nimittäin malttaisi millään keskittyä rinnalle, vaan kuikuilee uteliaana ympärilleen. Jäänkin usein oman auton takapenkille imettämään, jo olemme autolla liikenteessä!

Jossain vaiheessa mietin, että juoko vauva niin sanotusti varastot täyteen sitten öisin, jos päivällä imetykset ovat jääneet vähäisiksi. Vertailin erilaisia päiviä aina seuraavaan yöhön ja ainakaan meidän kohdalla näillä ei tuntunut olevan lopulta juurikaan yhteyttä. Vauva on nyt varmaan viimeisen parin kuukauden ajan heräillyt enemmän kuin koskaan ennen ja välillä tuntuu, että rinta on ollut yöllä ainoa, jolla hänet on saanut takaisin uneen. Toisaalta olen myös itse ollut aika väsynyt jatkuvien heräilyjen ansiosta ja mennyt siitä, mistä aita on matalin. Herätyksiä on ollut viime aikoina todella vaihtelevasti, mutta useimpina öinä olen imettänyt 2-3 kertaa. Joinain öinä jopa enemmän ja olen jahkaillut nyt varmaan ainakin kuukauden, että pitäisikö kokeilla jotain unikoulua ja sitä kautta opettaa vauva myös irti yöllisistä imetyksistä. Nyt tämän muutenkin kuormittavan elämäntilanteen (remppa, muutto, työt ym..) vuoksi olen viivyttänyt asiaa, mutta viime viikonloppuna päätös syntyi lopulta jotenkin tosi luonnollisesti. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli ollut taas sitä huonompaa sorttia – olin tainnut imettää 3 kertaa ja lisäksi vauva oli heräillyt siihen päälle ainakin pariin otteeseen. Sunnuntai-iltana sitten päätin, että nyt kokeillaan olla ilman maitoa.

Emme tehneet mitään sen kummempaa sotasuunnitelmaa, vaan päätin yksinkertaisesti olla antamatta maitoa yön aikana. Varauduin mielessäni henkisesti siihen, että sunnuntain ja maanantain välinen yö saattaisi kulua valveilla. Useasti se on nimittäin ollut niin, että rinta on ollut ainoa asia, joka hänet rauhoittaa ja muut yritykset ovat vain saaneet hänet hermostumaan kahta kauheammin. Vauva meni nukkumaan tuttuun tapaan 19.30 tienoilla ja heräsi puolenyön maissa ensimmäisen kerran. Menin huoneeseen ja rauhoittelin häntä taputtelemalla pepulle, tarjoamalla tuttia ja pari kertaa nostin syliinkin. Vauvalla möngersi sängyssä minkä kerkesi ja ei meinannut alkuun rauhoittua millään. Lähdin aina välillä huoneesta pois ja sitten palasin taas rauhoittelemaan, kunnes vauva ehkä 30 minuutin päästä nukahti, mutta heräsi pian uudelleen. Tätä toistui muistaakseni 3-4 kertaa, kunnes hän sitten nukahti pidemmäksi aikaa. Tämän jälkeen hän heräsi vielä kertaalleen yön aikana, mutta rauhoittui varmaan 5 minuutin rauhoittelun jälkeen ja nukkui sitten aamuun asti.

Seuraavat pari yötä ovat nyt menneet molemmat niin, että vauva on herännyt kertaalleen ja nukahtanut taputteluun verrattain nopeasti. Tutti on myös ollut apuna ja olen yhdellä heräämiskerralla kyllä joutunut ravaamaan vauvan huoneessa muutamaan otteeseen, kun hän pari kertaa aina torkahtamisen jälkeen havahtuu uudelleen hereille. Sanoisin kuitenkin, että tällä hetkellä vaikuttaa oikein lupaavalta, kun useamman imetyksen yöt ovat vaihtuneet yhteen heräämiseen. Vaikuttaa nyt myös muutaman päivän kokemuksella, että vauva keskittyisi tämän myötä nyt päivisin rinnalle paremmin ja sekin on toki oikein positiivista. Kaikkihan voi taas tämän suhteen kääntyä pian ihan päälaelleen, mutta loppujen lopuksi tämän muutoksen opettelu on ollut todella paljon helpompaa kuin mitä kuvittelin. Ja ehkä se jossain vaiheessa olisi vaikeampaa ollutkin, mutta nyt aika vain on kypsä – toivotaan, että hyvä meininki jatkuu ja olisihan se ihanaa, jos vauva alkaisi jossain kohtaa nukkua ihan täysiä öitä.

Millaisia kokemuksia teillä on vauvan yöimetyksen lopettamisesta? Oliko haastavaa vai onnistuiko lopulta helposti?

 

– Janni