Browsing Category

Oma elämä

VIISIKUISEN KUULUMISIA

syyskuu 8, 2020

Hetki sitten selailin kuvia keväältä ja hämmästelin, että miten pieni meidän vauva onkaan ollut. Tuntuu, että ne ensihetket menivät kuin silmänräpäyksessä ja pikkuruinen hentoinen vauva vaihtui aika nopeasti tähän pieneen tarmokkaaseen tyttöön, joka on nyt jo viisi kuukautta. Ajattelin vähän kertoilla, että mitä hänelle tällä hetkellä kuuluu ja onko täällä ne ns. viisikuisen villitykset meneillään, kun neljän kuukauden hulinoista on selvitty. 😁

– Vauva on maistellut maidon lisäksi kiinteitä ruokia nyt reilun kuukauden ajan ja tähän mennessä ollaan kokeiltu soseina muun muassa: porkkanaa, perunaa, bataattia, mangoa, päärynää, luumua, kesäkurpitsaa ja persikkaa – yksittäin sekä erilaisina sekoituksina. Lisäksi 5 kuukauden rajapyykin kohdalla mukaan tulivat myös puurot. Ollaan kokeiltu ihan normaalia kaurapuuroa sekä valmiita vauvojen puuroja ja kaikki tuntuu maistuvan. Lisäksi maistelututista olemme antaneet vauvalle avokadoa, kurkkua ja banaania. Tähän mennessä kaikki on maistunut vauvalle hyvin ja hän kyllä jo tietää, mitä tuleman pitää, kun ruokalappu laitetaan kaulaan. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaankin sitten lihat ja jossain kohtaa sormiruokailun harjoittelua!

– Vauvalle on puhjennut kaksi alaetuhammasta ja viime päivien perusteella lisää on mahdollisesti tulossa. Hän on aika ajoin ollut huomattavasti normaalia huonotuulisempi sekä itkuisempi ja nukkumaan on ollut vaikea rauhoittua. Muutamana viimeisenä yönä vauva on taas heräillyt ja viime yönä valvottiinkin yhdessä varmaan ainakin 1,5h ajan, kun missään muualla paitsi sylissä ei ollut hyvä. Lopulta vauva nukahti viereeni sänkyyn ja siinä nukkuikin sitten onneksi yhteen putkeen aamuun asti. Näin ollen saimme kumpikin reilu 6 tuntia yhtäjaksoista unta – jes!

– Hän on löytänyt varpaansa ja jos aiemmin sanoin, että meidän vauvalla on yllättävän hyvin pysyneet sukat jalassa, niin eivätpä pysy enää. Hän ottaa itse sukat pois jaloistaan ja kaiken muun lisäksi myös omat varpaat löytävät tiensä suuhun. Nyt kun hänelle on puhjennut ne pari hammasta, niin välillä tulee itku, kun itse puraisee omaa varvasta tai sormeaan. 😁

– Vauva on kiinnostunut Jeti-koirastamme viime aikoina aivan valtavasti ja innoissaan seurailee Jetin touhuja. Koira sen sijaan ei edelleenkään ole kiinnostunut vauvasta ja mielellään pysyttelee sopivan turvavälin päässä. Pienen ihmisen liikkeet ja äännähdykset ovat varmaan koiran näkökulmasta vähän turhan arvaamattomia. Minusta ihan hyvä näin!

– Vauvan kasvu vaikuttaa tyypilliseen tapaan hieman tasaantuneen tässä kohtaa. Painoa oli viimeisen kuukauden aikana tullut aikaisempaa maltillisemmin, eivätkä vaatteet jää enää niin nopeasti pieneksi.

– Viisikuinen opettelee tällä hetkellä kaikin mahdollisin eri tavoin käyttämään ääntään ja välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Tosin huumori alkaa siinä vaiheessa loppua, kun vauva kurlaa ja päristää täyttä kurkkua innoissaan, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Myös ihmeellinen murina ja ärinä ovat uusia villityksiä.

– Vielä hän ei ole lähtenyt liikkeelle, eikä edes hirveästi vielä yritäkään. Viihtyy edelleen aika hyvin lelujen parissa lattialla vatsallaan tai selällään. Mä nautin vielä, kun vauva pysyy suurin piirtein siinä, minne me hänet laskemme. Ei mene kauaa, kun saadaan juosta perässä!

– Tähän menessä vauva ei ole vielä pahemmin vierastanut ketään. Joitain satunnaisia itkuja on tullut ja tiettyinä päivinä hän on enemmän äidin perään, mutta nämä kerrat ovat olleet kyllä harvassa.

– Lelut ovat alkaneet kiinnostaa viime aikoina ihan uudella tavalla. Lemppareita ovat tällä hetkellä kaikki purulelut ja lelujen heittäminen syöttötuolista lattialle on best. Ulos lähtiessämme valitsenkin yleensä aina mukaan vain sellaisia leluja, jotka saa kiinni rattaiden valjaisiin tai turvakaareen, niin ne ovat mukana vielä kotiin palatessakin. 😁

– Vauva on syönyt tuttia ihan alusta lähtien ja tutti on enimmäkseen ollut aina apuna nukahtamisessa sekä nukkuessa muutenkin. Nyt viime aikoina olen lähes päivittäin alkanut harkitsemaan tutista luopumista, kun siitä tuntuu useimmiten olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Nukkumaan käydessä vauva nappaa sekä huitoo käsillä koko ajan tuttia itseltään pois ja samalla tulee itku, kun tutti lähtee suusta. 😁 Ihan pikkasen turhauttavaa käydä laittamassa koko ajan tuttia takaisin ihan vaan, että hän voi taas huitaista sen pois. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia tutin kanssa – miten olette menetelleet?

– Hän istuu tuettuna jo napakasti selkä suorassa ja saimmekin 5kk neuvolassa terkkariltakin ”luvan” ottaa syöttötuolin käyttöön. Vaunukopastahan hän siirtyi ratasosaan jo kauemmin aikaa sitten, mutta alkuun toki pidimme selkänojaa vielä lähes makuuasennossa. Vauvakiikkua kävimme kokeilemassa puistossa viime viikolla ensimmäistä kertaa ja tyyppi nautti silminnähden kiikkumisesta.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Monet näistä ”vaiheista” taitavat olla tässä kohtaa todella yleisiä ja kiukut saattavat hampaiden tulon lisäksi johtua myös siitä, kun vauva tiedostaa ympäröivää maailmaa entistä enemmän. Pienille aivoille paljon prosessoitavaa! ❤️

 

– Janni

AIHEENA IMETYS

elokuu 7, 2020

Puhumme Äititreffit-podcastimme viimeisimmässä jaksossa imetyksestä. Juttelemme Kaisan kanssa omista kokemuksistamme aiheen ympärillä ja jaamme kaksi hyvin erilaista tarinaa. Jakson on kuunneltavissa tuttuun tapaan Spotifyssa, Apple podcasteissa ja SoundCloudissa, mutta ajattelin jakaa aiheesta muutaman sanan myös täällä blogin puolella!

Suhtauduin raskauden edetessä imetykseen toiveikkaasti. Toivoin, että maito nousee ja kaikki lähtee sujumaan hyvin, mutta en missään nimessä pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä. Olen kuullut monia kokemuksia erilaisista imetystaipaleista ja tiesin, että se voi syystä tai toisesta osoittautua myös todella haasteelliseksi. Raskauden edetessä toiveikas olo nosti päätään joka kerta, kun rinnoissa tapahtui muutoksia yksi toisensa jälkeen ja viimeisillä viikoilla huomasin, että rinnoista alkoi tiputella ensimaitoa – näiden merkkien täytyi enteillä hyvää!

Ja niin vain minun kohdallani toive toteutui ja imetys lähti hyvin käyntiin alusta alkaen ilman suurempia haasteita. 4kk täysi-imetystaipaleeseen on mahtunut vaiheita vaiheen perään, kuten kaikessa pienen vauvan kanssa. Näistä on kuitenkin selvitty yksi toisensa jälkeen ja meidän kohdalla kaikki on edennyt omalla painollaan. Vauva on kasvanut rintamaidolla todella hienosti ja nyt viikon verran hänelle on annettu pieniä makuannoksia itse tehdyistä peruna-, porkkana- ja bataattisoseista, jotka nekin tuntuvat maistuvan pikkuiselle hyvin. Rintamaito pysyy vielä hänellä kuitenkin pääravintona ja en ole tehnyt kummempia suunnitelmia sen suhteen, että miten pitkään haluaisin imetystä jatkaa. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu vielä hyvältä ja moni tavoin helpoltakin vaihtoehdolta. Pian on kuitenkin edessä se aika, kun ruokaa täytyy roudata pikkuiselle mukaan minne menemmekin, niin otetaan vielä ilo irti tästä ajasta siinä mielessä.

Tässä siis hyvin pieni pintaraapaisu omasta tähänastisesta imetystaipaleestani, mutta podin puolella sukelletaan aiheeseen sekä  syvemmin – puhutaan muun muassa imetyksen ensiaskeleista, imetyskivuista, imetykseen liittyvistä haasteista sekä paineista, joita äidelle asetetaan imetyksen suhteen. Mikäli aihe kiinnostaa, niin pääsette siirtymään sen pariin tästä!

 

– Janni

MELKEIN NELJÄ KUUKAUTTA

heinäkuu 25, 2020

Tuntuu samaan aikaa uskomattomalta ja sitten taas maailman luonnollisimmalta, että meillä asustaa jo lähes neljän kuukauden ikäinen vauva. Aika tuntuu edelleen menevän kuin siivillä ja uskon tämän muutenkin poikkeuksellisen kevään sekoittavan ajantajua entisestään. Vauvan kaksi ensimmäistä kuukautta menivät koronan vuoksi aika visusti vain kotona omissa oloissa ja nyt tuntuu kuin aika olisi silloin ollut jotenkin pysähtynyt. Ihan pikkuvauva-aika hujahti äärimmäisen nopeasti ja uskon poikkeusolojen vaikuttavan isosti omiin fiiliksiini, kun tuota aikaa muistelen. Vauvakuplan lisäksi elettiin eräänlaisessa koronakuplassa ja kun ei päästy tuota hetkeä jakamaan kenenkään kanssa, niin välillä tuntuu kuin olisin kuvitellut vain ja kaikki olisi ollutkin unta.

Vauva tuntuu kasvavan ihan mahdotonta vauhtia ja veikkaankin, että meidän nelikuisen paino on jo reippaasti yli kahdeksan kiloa. Ensi viikolla se neuvolassa selviää, mutta hänen kantaminen alkaa käymään välillä aika rankaksi. Välillä iltaisin tuntuu kuin kädet olisivat aivan veltot ja olenkin vitsaillut, että katsotaan, millaiset hauikset mulle tässä vielä kehittyy. Vauvalle siis ruoka maistuu, eikä minun ole täytynyt oikein missään kohtaa olla huolissaan, että riittääkö maitoni. Tällä hetkellä vauvalle menee 68-74cm vaatteet (ajattelin, että näillä mentäisi vasta joskus alkutalvesta 😃).

On ihanaa, kun nelikuisen kanssa pystyy jo ihan vähän kommunikoimaan – vauva vastaa hymyihin ja nauraa kaikelle hassuttelulle. Hän osaa tehdä koko ajan enemmän käsillään ja ihaninta on, kun hän välillä sylissä pitää kaulan ympäriltä kiinni tai näpertää pehmolelupupua ennen nukahtamistaan. Vauva myös viihtyy enemmän itsekseen, kun osaa leikkimatollakin kurottaa leluihin ja tutkia niitä. Kädet menevät myös ihan koko ajan suuhun ja välillä on melkoista taistelua, kun häntä yrittää estää syömästä nyrkkejään. Käsien syöminen haittaa myös nukahtamista, kun tutti lentää suusta vähän väliä. Tämän takia olen meinannut jo heivata tutit pois käytöstä, mutta odotellaan nyt jonkin aikaa, jos homma rauhottuisi.

Nukkuminen on tällä hetkellä tosi vaihtelevaa ja meillä ei edelleenkään ole mitään tiettyä rytmiä. Pyrin kuitenkin aina siihen, että vauvalla olisi mahdollisuus päivisin nukahtaa silloin, kun hän alkaa olla väsynyt. Vauva nukkuu edelleen vähintään kolmet päiväunet, eikä jaksa olla hyväntuulisena hereillä paljoa paria tuntia pidempään. Yöunille hän käy yleensä yhdeksän maissa illalla ja herää keskimäärin 1-2 kertaa yön aikana, mutta jonain öinä useamminkin. Päiväunillakin välillä herää kesken ja riittää, kun joku käy laittamassa tutin takaisin, niin unet jatkuvat. Yöherätyksillä saattaa myös joskus riittää tutti, mutta yleensä haluaa maitoa.

Ollaan pari viikkoa sitten jo siirrytty osittain vaunukopan käytöstä ratasosaan. Tämä siksi, koska vauva ei enää oikein viihdy hereillä ollessaan selinmakuulla, kun ei pysty tähystellä ympäristöä. Ratasosaa ei yleisesti suositella otettavaksi käyttöön ihan vielä tässä kohtaa, mutta itse konsultoin tässä lääkäriä, joka antoi siunauksensa. Tokikaan emme istuta vauvaa rattaissa, vaan pidetään lähes tulkoon täysin makuuasennossa. Tämä ratkaisi ongelman ja vauva viihtyy nyt tosi hyvin rattaissa.

Ollaan oltu vauvan kanssa jo useita öitä poissa kotoa ja reissaaminen vauvan kanssa on mennyt hyvin. Ollaan tehty pari mökkireissua, oltu isovanhemmilla yötä sekä nyt viimeisimpänä kaksi yötä Turussa hotellissa. Vauva on nukkunut kaikilla reissulla yöt ihan normaaliin tapaansa tai jopa paremminkin kuin kotona. Saa nähdä, että milloin tulee itse oltua ensimmäinen yö erossa vauvasta – tällä hetkellä se ei vielä tunnu ajankohtaiselta.

Tällaisia kuulumisia tähän väliin. Ei mitään kovin erikoista ja pääosin tänne kuuluukin hyvää. 😊 Tottakai välillä ollaan väsyneitä vähän jokainen vuorollaan, mutta se taitaa olla erityisesti vauva-aikana enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja muutenkin välillä homma on melkoista sekoilua, mutta sitäkin oikeastaan osasin odottaa. Se on just niin kuin moni sanoo, että vaiheita tulee ja menee. Hommat ja rutiinit voivat hyvin pienessä ajassa kääntyä täysin päälaelleen, eikä kannata ainakaan pienistä vastoinkäymisistä hätkähtää. Ensi viikolla tilanne saattaa olla taas ihan eri – tai joskus jo vaikka seuraavana päivänä!

 

– Janni