Oma elämä

Mainitsin pari päivää sitten Instagram Storiesin puolella, että pääni lyö tällä hetkellä todella tyhjää blogipostauksien suhteen ja samalla kyselin toiveita seuraajiltani. Synnytyskertomusta toivottiin kaikista eniten ja onkin harmillista, että sen jakaminen on nyt hieman viivästynyt. Haluan ehdottomasti tehdä siitä podijakson Äititreffeihin ja koronan takia olemme nyt odotelleet jo jonkin aikaa etänauhoituslaitteita, jotka ovat onneksi vihdoin tällä viikolla lähetetty meille päin ja toivottavasti päästään mahdollisimman pian äänittämään. Mielestäni ei ole järkeä julkaista synnytyskertomusta täällä blogissa ennen podijaksoa, koska se vähän pilaisi pohjan kyseiseltä jaksolta. Toivottavasti pääsemme pian synnytyskertomusjakson pariin ja juttua synnytyksestä tulossa sitten myös blogiinkin. Toinen kovasti toivottu aihe oli vaunuvalintamme esittely ja se odottaakin jo ensi viikon julkaisuaan puolivalmiina tuolla postausluonnosten puolella. Tulossa on siis!

Moni toivoi myös ihan vaan tavallisia kuulumisia vauva-arjen eri osa-alueista ja tämän hetkisiä fiiliksiä tästä uudesta elämäntilanteesta, joten otetaanpa nyt pieni tilannepäivitys:

KOTONA

– Vauva on nyt tosiaan paria päivää vajaat kolme viikkoa vanha ja aika on tuntunut jälleen kerran menevän siivillä. Tällä hetkellä meidän päivät vauvan kanssa toistavat aika vahvasti toisiaan tämän koronakriisin ansiosta ja niihin sisältyy nukkumista, imetystä, vaipanvaihtoa ja vaunulenkkejä. Tuntuu välillä oikeasti, että seinät kaatuvat kotona jo päälle, mutta toisaalta tässäkin on puolensa, kun saadaan kaikessa omassa rauhassamme ja tutustua toisiimme sekä uuteen elämäntilanteeseen. Rehellisesti sanottuna kuitenkin kaipaan sosiaalisia kontakteja jo ihan valtavasti, mutta ei auta kuin jatkaa sinnittelyä. Olemmehan kaikki tässä samassa veneessä.

– Välillä tuntuu, että jo hormoonienkin takia omat mielialat vaihtelevat ja on välillä niin sanotusti pinna jotenkin aika kireällä. Uskon, että myös tämä koronaan liittyvä epätietoisuus ja eristäytyminen kotiin vain lyövät lisää löylyä näille fiiliksille. Jotenkin tuntuu, ettei mikään ole ennallaan; meistä on tullut vanhempia ja melkein kaikki normaali loistaa kodin ulkopuolella poissaolollaan. Kyllä normaalia arkea osaa varmasti arvostaa ihan uudella lailla, kun näistä rajoitteista päästään jossain vaiheessa eroon.

IMETYS

– Imetys on lähtenyt liikkeelle hyvin ja tytöllä oli hanakka sekä melko oikeaoppinen imuote heti alusta lähtien. Maito nousi minulla kunnolla noin parin päivän päästä synnytyksestä ja paria pientä korvikeannosta lukuunottamatta vauva on saanut ravintonsa minun maidosta. Toivoin tosi paljon, että imetys onnistuisi ja olen äärimmäisen onnellinen sekä iloinen, että ainakin toistaiseksi sen suhteen vaikuttaa lupaavalta.

– Nyt vauvalla on selkeästi ollut pari päivää se niin sanottu tiheän imun kausi; hän haluaisi olla rinnalla koko ajan ja näin hän ilmeisesti ”tilailee” maitoa, jotta sitä riittää hänen tarpeisiinsa myös tulevaisuudessa. Tuntuu, että parin päivän aikana hän on ollut rinnalla 90% hereilläoloajastaan, mutta kuulemma tämä on ohimenevä vaihe.

– Kuten usein sanotaan, niin myös minunkin kohdallani imetys sattui melko paljon ensimmäisinä päivinä. Kipu oli kuitenkin siinä imetyskertojen alussa ja helpotti aina, kun vauva oli ollut rinnalla pidempään. Nännien iho meni ekoina päivinä hieman rikki ja Lansinoh-voide oli juuri niin tarpeellinen kuin minulle oli etukäteen vannotettu.

NEUVOLA

– Meillä on nyt kaksi perus neuvolakäyntiä takana ja tyttö on kasvanut hienosti. Eiliseen mennessä hän oli saanut n.500g lisää syntymäpainoonsa nähden ja kasvanut pituutta jopa 4cm. Tämä siis tarkoittaa sitä, että maitoa tulee riittävästi ja se on itselleni äärimmäisen mukava uutinen.

– Viime viikolla kävimme yhdellä ylimääräisellä neuvolakäynnillä, kun vauvan napatynkä alkoi haista hieman inhottavalta eikä siitä huolimatta näyttänyt mitään irtoamisen merkkejä. Neuvolassa siihen laitettiin jotain ainetta ja parin päivän päästä napatynkä irtosi.

UNI

– Toistaiseksi olemme saaneet nukkua ihan kiitettävästi. Vauva herää yöllä noin neljän tunnin välein ja siinä saa itsekin ihan hyvät pätkät nukutuksi. Hän herää syömään ja välillä nukahtaa heti uudelleen, mutta välillä joutuu tuuditella pidempään.

– Olemme nukuttaneet vauvan joka ilta omaan kehtoon sänkymme vierelle. Pääosin hän nukkuu kehdossa koko yön ja nappaan hänet aina viereen syömään sekä siitä siirrän hänet omaan petiin jatkamaan unia. Aikaisen aamusyötön jälkeen jätän hänet viereen nukkumaan ja saatetaan heräillä kunnolla vasta joskus yhdeksän jälkeen.

– Vielä meillä ei ole sen kummempaa rutiinia tai rytmiä, mutta harvemmin sellaista taitaa onnistua näin pienelle vauvalle luomaan. Jossain kohtaa ja varmaan melko piankin olisi tarkoitus alkaa nukuttaa häntä omaan huoneeseen.

– Olen itse nukkunut melkein päivittäin aina yhdet päiväunet jossain kohtaa päivää, kun vauvakin nukkuu ja uni on kyllä maistunut itsellenikin ihan ennätysmäisen hyvin. Kai tämä kaikki uuteen totuttelu kuormittaa sen verran paljon!

OMA PALAUTUMINEN SYNNYTYKSESTÄ

– Kuten aiemmassa postauksessakin mainitsin, niin oma palautumiseni on sujunut paljon paremmin kuin mihin olin alunperin varautunut. Otin niin sanotusti osumaa ihan reippaasti synnytyksen aikana ja erityisesti siihen nähden olen superkiitollinen, miten hyvin olen palautunut. Istuminen oli synnytyksen jälkeen sairaalan vuodeosastolla hieman hankalaa, mutta ei mahdotonta sielläkään ja kotiin päästyämme olen käynyt alusta lähtien rauhallisilla, lyhyillä kävelylenkeillä. Nyt jo jonkin aikaa fyysinen olo on ollut oikeastaan melko normaali.

– Pahimpana vaivana ovat ehdottomasti olleet synnytyksestä muistoksi saamani peräpukamat. Ne vaivasivat paljon enemmän kuin epparihaava/muut repeämät yhteensä. Onneksi osasin paikallistaa tuon kivun sekä paineen tunteen melko nopeasti ja sain jo sairaalassa hyvin helpotusta tuohonkin vaivaan. Pukamat vaivasivat muistaakseni ensimmäisen viikon ajan, mutta niiden hoitoon tarkoitetun voiteen avuin pukamat parantuivat myös nopeasti!

– Vaa’alla olen käynyt synnytyksen jälkeen yhden kerran ja painokin on tippunut reilusti, mutta sehän on selvääkin, kun tavara on tullut kropasta ulos. Minulle tuli raskauden aikana jotain n.12kg painoa ja muutama kilo vielä jäljellä lähtötilanteeseen nähden, mutta saa nähdä, mistä tulee oma ”uusi normaali”. Nälkä on ainakin koko ajan, kun tuo imetys taitaa kuluttaa energiaa melko reippaasti. 😀 Olen kyllä nauttinut valtavasti, kun omat vaatteet istuvat taas päälle niin kuin pitääkin, vaikka esim vanhojen farkkujen suhteen saan kyllä vielä odotella.

– Henkisellä puolella olen kokenut itselleni supertärkeäksi sen, että synnytystä on saanut käydä läpi niin oman miehen kuin ystävien sekä perheen kanssa. Olen itse tällaisissa asioissa tosi avoin ja minulle on tärkeää saada jakaa omat fiilikset sekä tapahtumien kulku.

Kiitos tosiaan vielä postausaiheiden ehdotuksista. Tarkoituksena on toteuttaa sieltä moni muukin toive, kuten esimerkiksi joku listaus siitä, mitä olemme nyt muutaman viikon kokemuksella oikeasti tarvinneet vauvan tarvike-/vaatepuolella. 😊

– Janni