Suuntasimme perjantaina tyttöjen kanssa työpäivien jälkeen viettämään mökkiviikonloppua Pyhtäälle ja olimme heitelleet ideoita jostain kivasta aktiviteetista, jonka voisimme lauantaina toteuttaa. Mietittiin pakopelihuonetta, leffaa ja paljon muuta, mutta loppujen lopuksi yksi ehdotus nousi ylite muiden: ratsastus. Ei auttanut muu kuin alkaa selvittelemään, että olisiko se jossain mökin läheisillä hevostalleilla mahdollista ja kyllähän se onnistui. Saatiin varattua oma tunti, jossa meidän viiden hengen porukasta kaikki pääsivät samaan aikaan hevosen selkään ja kaikilla oli oma lapsiavustaja. Vain yhdellä meistä oli ratsastustaustaa hieman enemmän ja muilla ei oikein ollenkaan. Itse olin ollut hevosen selässä muistaakseni viimeksi joskus pienenä lapsena!

Meillä oli aivan uskomattoman ihana aamupäivä Hempyölin tallilla ja päästiin avustajien ohjaamina tekemään monia harjoitteita hevosten kanssa – muun muassa tolppien pujottelua, ravia ja perusjuttujen opettelua. Tunti hujahti kuin siivillä ja hommaan uppoutui niin täysillä, ettei mikään muu asia juolahtanut tunnin aikana pieneen mieleenkään. Hevoset olivat rauhallisia ja oli siistiä nähdä, miten hyvin niiden ja ihmisten välinen yhteistyö toimi. En olisi uskonut, että voisin päästä itse ohjaamaan hevosta niin, että avustaja vain tsekkaili vierestä ilman, että talutushihna oli kiinni. Olo oli todella kuin pienellä intoa täynnä olevalla lapsella! 😀

Tunnin jälkeen kiittelimme vuolaasti ja koko jengi tuntui olevan yhtä hymyä. Lopuksi mentiin vielä talliin sisälle katselemaan hevosia ja siellä ihanat pienet tallitytöt ja -pojat esittelivät meille paikkoja sekä hevosia ja poneja. Tentattiin lapsilta hevosten hoidosta yhtä sun toista ja he innoissaan selittivät meille, että mitä kaikkea heidän omat hoitovuorot pitävät sisällään ja miten hommat tallilla hoidetaan. Tämän päivän jälkeen en ihmettele enää yhtään, että miksi hevosharrastus on monille lapsille unelmien täyttymys (ja miksi ei aikuisillekin…). Ihan huippukokemus!

Isot kiitokset vielä Hempyölin tallin porukalle ihanasta aamupäivästä!

– Janni

Täytyy myöntää, että näitä kuvia katsellessa iskee valtava kaipuu takaisin palmujen alle loikoilemaan. Thaimaan Koh Yao Yailla oli useampiakin tällaisia äärimmäisen rauhallisia rantoja, joilla sai makoilla melkeinpä ylhäisessä yksinäisyydessään. Ehdoton suosikkini oli kuitenkin tämä saaren länsipuolella niemenkärjessä sijaitseva biitsi, jonka keskiosaa koristivat upeat isot palmupuut, joiden varjoon oli ihanaa jäädä paistattelemaan päivää. Hiekkaranta jatkui hauskasti melkein keskelle merta ja etenkin laskuveden aikaan pääsi kävelemään todella pitkälle. Tämä ranta kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa, jos on Yao Yaille suuntaamassa. Paikkaan pääsee tietysti superhelposti omalla skootterilla ja lisäksi varmaa melkein jokainen hotelli/resortti järjestää kuljetuksen tarvittaesssa!

uikkari – Billabong TÄÄLLÄ

– Janni