Kun täällä nyt on tullut viimeisen vuoden aikana hehkutettua oman pihan parhaita puolia, niin täytyy myöntää, että ei niin kivojakin juttuja löytyy. Tämän vuoden rivitaloasumisen jälkeen ei meikäläisestä nimittäin ole kuoriutunut minkään tason viherpeukaloa ja pihahommat eivät kyllä lukeudu meikäläisen suosikkeihin.
Joonaksen äiti tuli onneksi auttamaan meitä pihatöissä loppukesästä, mutta näin syksyn tullen pihalla odottaakin jo uudet hommat. Piha pitäisi valmistella talvea varten ja lehdet odottavat nurtsilla haravoitsijaansa. Meidän piti huhkia lehdet pois pihasta jo viikonloppuna, mutta eihän me laiskottelultamme saatu sitä aikaiseksi. Tänään sitten tartuttiin toimeen töiden jälkeen ja äsken saatiin takapiha putsattua. Ei siihen loppujen lopuksi edes kulunut kovinkaan kauan aikaa, mutta se aloittaminen vain oli tässäkin asiassa vaikeaa. Vielä olisi sitten etupihalla vähintään samankokoinen alue siivottavana, mutta eiköhän se saada tämän viikon aikana hoidettua – vapaaehtoiset saavat ilmoittautua!
Olisi mahtavaa oppia nauttimaan oman pihan laittamisesta, sillä rentoa hommaahan se loppujen lopuksi kuitenkin on. Monet tuntuvat pitävän kaikenlaista pihalla puuhastelua jopa omana terapiahetkenä ja rentoutumiskeinona. Ei noissa hommissa kyllä kauheasti tarvi mitään miettiä ja nautinhan kyllä itsekin raittiista ulkoilmasta. Onneksi oman pihan hyvät puolet peittoavat nämä ei niin kivat ihan murskavoitolla, joten en jaksa pahemmin valittaa. Ehkäpä minäkin vielä löydän jonain päivänä kipinän pihalla puuhastelusta!
Nautitaanko teillä pihahommista?
– Janni
