Meikäläinen juhli lauantaina 29-vuotissynttäreitä – 30 lähestyy siis kovaa kyytiä, mutta vielä on vuosi armonaikaa. Enpä kyllä usko, että se elämä siitä tulee muuttumaan, vaikka vähän kyllä hirvittää, kun aika tuntuu kuluvan koko ajan vain nopeammin. Kai se vain on fakta, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä nopeammin aikakin tuntuu kuluvan. Itse en toivoisi vuosien kiirivän enää yhtään nykyistä nopeammin, mutta eipä minulla taida olla siihen paljoa sananvaltaa. Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyillä elämänmuutoksilla ihminen pystyy itse tähän kaavaan jollain tapaa vaikuttamaan. Tuntuu nimittäin siltä, että mitä enemmän päivät muistuttavat toisiaan, niin sitä nopeammin aikakin kuluu. Oman elämän sisältöönhän jokainen pystyy kuitenkin vaikuttamaan ja tätä olenkin miettinyt viime aikoina tosi paljon – ehkäpä sitä voisi itsekin tehdä muutoksia omassa elämässään!
Joonas kyseli viikonloppuna synttärilahjatoiveistani ja ensin sanoin, että en tarvitse mitään. Lopulta laitoin kuitenkin viestiä perään ja pyysin, että hän voisi joku päivä tällä viikolla tehdä ruoaksi vanhoja kunnon jauhelihapullia kermakastikkeen, perunamuusin ja suolakurkkusiivujen kera. Pyyntö hyväksyttiin ja tänään tämän ”juhlallisen” aterian aika koitti. En muista milloin olisi viimeksi tullut syötyä tuollaista kunnon kotiruokaa ja ai hemmetti miten hyvältä se maistuikaan – NAMM!
Postauksen kuvat eivät liity synttäreihin millään tavalla, mutta niissä näkyy eilisen asu. Olen varmasti maininnut monta kertaa ennenkin, mutta tämä on ehdottomasti oma suosikkivuodenaikani pukeutumisen suhteen – paljailla säärillä tarkenee, mutta yläosaan voi jo lisätä kerroksia!
bleiseri Nelly // t-paita Cubus // shortsit Pull&Bear // kengät SPM // laukku Other Stories // aurinkolasit Gucci
– Janni
Päästiin tänään lähtemään Tampereelta jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja kotiin paluun jälkeen on tullut vain keräiltyä voimaa huomenna alkavaan uuteen viikkon. Tuntuu, että Flown ja Blockien jälkeen joku pieni detox -kuuri olisi ihan paikallaan, sillä muutaman viimeisen viikonlopun roskaruoka/alkoholi -dieetti alkaa jo vähän tuntua kropassa. No mutta välillä pitää ottaa rennosti ja nyt tässä on koko syksy aikaa saada taas hommat normaaleille raiteilleen!
Muistan vieläkin elävästi, kuinka kuolasin Kotkan Sokoksella valkoisia korokepohjakenkiä Spice Girls -villityksen ollessa kuumimmillaan vuonna 1997. Käytiin kavereiden kanssa sovittelemassa niitä Sokoksella varmaan joka ikinen päivä, mutta kinuamisestani huolimatta äiti ei suostunut ostamaan niitä minulle. Yhtenä päivänä olin sitten jostain syystä äidin siskon kanssa pyörimässä Sokoksella ja näin tilaisuuteni tulleen. Kenkäosaston kohdalla ohjasin tätini ihailemaan kanssani näitä maailman cooleimpia spaissarikenkiä – ne olivat valkoiset, superkorkeapohjaiset ja niissä oli leveä tarrakiinnitys edessä. Tuttuun tapaan vedin varmaankin taas kengät jalkaani ja siirryin peilin eteen niitä ihailemaan. Uskokaa tai älkää, mutta ilman mitään sen kovempia maanitteluja tätini suostui ostamaan ne minulle. Olin onneni kukkuloilla ja antaisin melkein mitä vaan, jos pääsisin palaamaan ajassa taakse päin siihen hetkeen, kun minut vietiin takaisin kotiin ja ostoskassissa komeilivat kyseiset kengät. Äitini ilme olisi nimittäin varmasti ollut näkemisen arvoinen ja kyllähän se myönnettävä on, ettei ”korkokengät” ehkä ole tokaluokkalaisten juttu. Tarinalla on vähän harmittava loppu siinä mielessä, että taisin saada käyttää niitä kenkiä vain kotioloissa, mutta varmasti ainakin muutamia kertoja pääsin salaa karkaamaan niissä kaupungille – so cool! Jos en ihan väärin muista, niin lopulta luovutin ne takaisin tädilleni, joka otti ne itselleen käyttöön… tai sitten hän osti omat samanlaiset, sillä en muista kyllä ihan tarkalleen!
