Browsing Category

Uncategorized

VIISIKUISEN KUULUMISIA

8 syyskuun, 2020

Hetki sitten selailin kuvia keväältä ja hämmästelin, että miten pieni meidän vauva onkaan ollut. Tuntuu, että ne ensihetket menivät kuin silmänräpäyksessä ja pikkuruinen hentoinen vauva vaihtui aika nopeasti tähän pieneen tarmokkaaseen tyttöön, joka on nyt jo viisi kuukautta. Ajattelin vähän kertoilla, että mitä hänelle tällä hetkellä kuuluu ja onko täällä ne ns. viisikuisen villitykset meneillään, kun neljän kuukauden hulinoista on selvitty. 😁

– Vauva on maistellut maidon lisäksi kiinteitä ruokia nyt reilun kuukauden ajan ja tähän mennessä ollaan kokeiltu soseina muun muassa: porkkanaa, perunaa, bataattia, mangoa, päärynää, luumua, kesäkurpitsaa ja persikkaa – yksittäin sekä erilaisina sekoituksina. Lisäksi 5 kuukauden rajapyykin kohdalla mukaan tulivat myös puurot. Ollaan kokeiltu ihan normaalia kaurapuuroa sekä valmiita vauvojen puuroja ja kaikki tuntuu maistuvan. Lisäksi maistelututista olemme antaneet vauvalle avokadoa, kurkkua ja banaania. Tähän mennessä kaikki on maistunut vauvalle hyvin ja hän kyllä jo tietää, mitä tuleman pitää, kun ruokalappu laitetaan kaulaan. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaankin sitten lihat ja jossain kohtaa sormiruokailun harjoittelua!

– Vauvalle on puhjennut kaksi alaetuhammasta ja viime päivien perusteella lisää on mahdollisesti tulossa. Hän on aika ajoin ollut huomattavasti normaalia huonotuulisempi sekä itkuisempi ja nukkumaan on ollut vaikea rauhoittua. Muutamana viimeisenä yönä vauva on taas heräillyt ja viime yönä valvottiinkin yhdessä varmaan ainakin 1,5h ajan, kun missään muualla paitsi sylissä ei ollut hyvä. Lopulta vauva nukahti viereeni sänkyyn ja siinä nukkuikin sitten onneksi yhteen putkeen aamuun asti. Näin ollen saimme kumpikin reilu 6 tuntia yhtäjaksoista unta – jes!

– Hän on löytänyt varpaansa ja jos aiemmin sanoin, että meidän vauvalla on yllättävän hyvin pysyneet sukat jalassa, niin eivätpä pysy enää. Hän ottaa itse sukat pois jaloistaan ja kaiken muun lisäksi myös omat varpaat löytävät tiensä suuhun. Nyt kun hänelle on puhjennut ne pari hammasta, niin välillä tulee itku, kun itse puraisee omaa varvasta tai sormeaan. 😁

– Vauva on kiinnostunut Jeti-koirastamme viime aikoina aivan valtavasti ja innoissaan seurailee Jetin touhuja. Koira sen sijaan ei edelleenkään ole kiinnostunut vauvasta ja mielellään pysyttelee sopivan turvavälin päässä. Pienen ihmisen liikkeet ja äännähdykset ovat varmaan koiran näkökulmasta vähän turhan arvaamattomia. Minusta ihan hyvä näin!

– Vauvan kasvu vaikuttaa tyypilliseen tapaan hieman tasaantuneen tässä kohtaa. Painoa oli viimeisen kuukauden aikana tullut aikaisempaa maltillisemmin, eivätkä vaatteet jää enää niin nopeasti pieneksi.

– Viisikuinen opettelee tällä hetkellä kaikin mahdollisin eri tavoin käyttämään ääntään ja välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Tosin huumori alkaa siinä vaiheessa loppua, kun vauva kurlaa ja päristää täyttä kurkkua innoissaan, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Myös ihmeellinen murina ja ärinä ovat uusia villityksiä.

– Vielä hän ei ole lähtenyt liikkeelle, eikä edes hirveästi vielä yritäkään. Viihtyy edelleen aika hyvin lelujen parissa lattialla vatsallaan tai selällään. Mä nautin vielä, kun vauva pysyy suurin piirtein siinä, minne me hänet laskemme. Ei mene kauaa, kun saadaan juosta perässä!

– Tähän menessä vauva ei ole vielä pahemmin vierastanut ketään. Joitain satunnaisia itkuja on tullut ja tiettyinä päivinä hän on enemmän äidin perään, mutta nämä kerrat ovat olleet kyllä harvassa.

– Lelut ovat alkaneet kiinnostaa viime aikoina ihan uudella tavalla. Lemppareita ovat tällä hetkellä kaikki purulelut ja lelujen heittäminen syöttötuolista lattialle on best. Ulos lähtiessämme valitsenkin yleensä aina mukaan vain sellaisia leluja, jotka saa kiinni rattaiden valjaisiin tai turvakaareen, niin ne ovat mukana vielä kotiin palatessakin. 😁

– Vauva on syönyt tuttia ihan alusta lähtien ja tutti on enimmäkseen ollut aina apuna nukahtamisessa sekä nukkuessa muutenkin. Nyt viime aikoina olen lähes päivittäin alkanut harkitsemaan tutista luopumista, kun siitä tuntuu useimmiten olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Nukkumaan käydessä vauva nappaa sekä huitoo käsillä koko ajan tuttia itseltään pois ja samalla tulee itku, kun tutti lähtee suusta. 😁 Ihan pikkasen turhauttavaa käydä laittamassa koko ajan tuttia takaisin ihan vaan, että hän voi taas huitaista sen pois. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia tutin kanssa – miten olette menetelleet?

– Hän istuu tuettuna jo napakasti selkä suorassa ja saimmekin 5kk neuvolassa terkkariltakin ”luvan” ottaa syöttötuolin käyttöön. Vaunukopastahan hän siirtyi ratasosaan jo kauemmin aikaa sitten, mutta alkuun toki pidimme selkänojaa vielä lähes makuuasennossa. Vauvakiikkua kävimme kokeilemassa puistossa viime viikolla ensimmäistä kertaa ja tyyppi nautti silminnähden kiikkumisesta.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Monet näistä ”vaiheista” taitavat olla tässä kohtaa todella yleisiä ja kiukut saattavat hampaiden tulon lisäksi johtua myös siitä, kun vauva tiedostaa ympäröivää maailmaa entistä enemmän. Pienille aivoille paljon prosessoitavaa! ❤️

 

– Janni

VAUVAKUPLIA JA SYNNYTYSTARINOITA

17 kesäkuun, 2020

Osa teistä varmaan onkin jo huomannut, että viime viikon keskiviikkona startattiin Äititreffit-podin toinen kausi. Meidän ei alunperin ollut tarkoitus pitää tällaista liki kahden kuukauden mittaista taukoa, mutta Korona tuli ja päätti asiasta meidän puolestamme. Tauon jälkeen tuntui ihanalta päästä takaisin studiolle ja näkemään Kaisaa Äititreffien sekä uusien jaksojen äänitysten merkeissä.

1. Viime viikolla julkaistussa ensimmäisessä jaksossa syvennymme minulla vielä tuoreessa muistissa olevaan ”vauvakuplaan” sekä siihen, miten meillä ovat ensimmäiset viikot kotona vastasyntyneiden kanssa sujuneet. Onko kaikki ollut vain ihanaa vauvan tuoksua ja suurta onnea vai onko mukaan mahtunut myös ikävämpiä tunteita sekä haastavia hetkiä. Meillä on varsin erilaiset kokemukset noilta ajoilta ja meidän mielestämme onkin äärimmäisen tärkeää, että monenlaiset tarinat tulevat kuuluville. Ensimmäisen jakson pääset kuuntelemaan TÄÄLTÄ!

2. Tämän viikon jaksossa sen sijaan käymme läpi vaihe vaiheelta omia synnytyksiämme. Alatiesynnytyksen peruskaavahan on kaikilla sama, mutta väittäisin jokaisen synnytyksen olevan silti uniikki ja erilainen. Tietyt asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä, mutta siihen välille saattaa mahtua yhtä sun toista. Myös synnytyksien osalta meillä on Kaisan kanssa todella erilaiset kokemukset jaettavana ja oli ihan älyttömän mielenkiintoista päästä taas puhumaan tästä lempiaiheestani. Olen vitsaillut monesti, että olen juuri se tyyppi, joka jaksaa (miesten inttitarinoiden tavoin) jauhaa synnytyksestä varmaan hamaan tappiin asti. 😁 Kyseessähän on maailman luonnollisin tapahtuma, mutta omat synnytykset ovat varmasti monelle sellaisia, jotka kyllä muistaa lopun ikänsä ja onhan tuo kokemus ainakin minun mielestäni vertaansa vailla. Toisen jakson pääset kuuntelemaan TÄÄLTÄ!

Nyt Äititreffit-podin uusi jakso ilmestyy aina keskiviikkoisin tuttuun tapaan. Luvassa on paljon mielenkiintoisia keskustelunaiheita, jotka toivottavasti tarjoavat niin viihdettä kuin vertaistukeakin muille äideille tai kenelle tahansa aiheista kiinnostuneelle. Äititreffejä voi kuunnella Spotifyn, SoundCloudin sekä Apple Podcastien kautta!

 

– Janni

ENSIMMÄINEN KUUKAUSI VAUVAN KANSSA

29 huhtikuun, 2020

En voi uskoa, että meidän vauvan syntymästä on jo paria päivää vaille viisi viikkoa. Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on siis takana ja tässä kohtaa on varmasti hyvä vähän päivitellä kuulumisia ja kertoa, että miten meillä on mennyt!

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt todella hyvin ja meidän vauva on edelleen ollut rauhallinen sekä tyytyväinen tapaus. Tämä varmasti johtuu isolta osin siitä, ettei hän ole pahemmin joutunut kärsimään vatsavaivoista, jotka monia vauvoja ensimmäisinä kuukausina kiusaavat. Tottakai meidänkin tytön vatsassa välillä vääntää, mutta se tuntuu menevän aina todella nopeasti ohi. Vauvalla on myös siinä mielessä hyvät oltavat, että hänen isänsä on ammatiltaan osteopaatti ja täällä kotona on heti hoitoa tarjolla, mikäli vatsassa kiertää. Tyttö tuntuu nauttivan osteopatiasta silminnähden ja rentoutuu hoidon aikana ihanasti.

Vauva syö hyvin ja sitä myötä myös kasvua on tullut hienosti. Meillä oli eilen neuvola sekä lääkärintarkastus ja tyttö painaa jo noin 5300g ja on 57cm pitkä. Hän on todella ”jäntevä” vauva ja kannattelee päätään jo hienosti. Imetys on edelleen sujunut hyvin ja vauvalla on kerennyt tässä kuukauden aikana olla yksi niin sanottu tiheän imun kausi, jolloin hän tuntui olevan rinnalla suurin piirtein aina hereillä ollessaan. Nyt tuo tilanne on tasaantunut, mutta näitä kausia taitaa olla vielä edessä useampia. Minua on yllättänyt, ettei meidän vauva pulauttele oikeastaan ollenkaan. Olen ollut nimittäin siinä uskossa, että kaikki vauvat tekevät niin. Hän herää yön aikana syömään pariin otteeseen noin 3-4 tunnin välein, joten ollaan saatu aika hyvin nukuttuakin koko porukka.

Tyttö on jo nyt kuukauden isässä kehittynyt ihan valtavasti ja on aivan erilainen kuin silloin sairaalasta kotiin tullessamme. Hän viihtyy välillä hereillä pidempiäkin pätkiä ja on alkanut erityisesti viime päivinä tarkkailemaan kovasti ympäristöään. Viikonloppuna hän näytti meille myös ensimmäiset hymynsä, enkä kyllä tiedä mitään söpömpää. Hän tuntuu nauttivan vedestä ja ollaankin kylvetty joka toinen päivä sekä käyty pari kertaa yhdessä suihkussa, joka tuntui olevan ehkä jopa enemmän hänen (sekä myös minunkin) mieleen. Muuten tyttö on tosiaan rauhallinen tapaus, mutta jos hän joutuu odottamaan ruokaansa, niin sen kyllä varmaan naapurimmekin kuulevat. 😁

Oma palautumiseni on edennyt myös hyvää vauhtia ja olen äärimmäisen kiitollinen, että olen voinut koko ajan niin hyvin. Kuten aikaisemminkin sanottu, niin olin varautunut monien kertomusten perusteella niin paljon pahempaan, että en ole voinut olla kuin tyytyväinen tähän tilaan. Jo jonkin aikaa fiilikseni on ollut fyysisesti ihan normaali, vaikka edelleen onkin hyvä ottaa rauhallisesti ainakin jälkitarkastukseen asti, joka minulla on kolmen viikon päästä. Otin synnytyksen aikana aika paljonkin osumaa ja minua ”parsittiin kasaan” yli tunnin ajan. Siinä vaiheessa mietin, että milloinkohan tästä oikein tokenee, mutta pelkäsin aivan turhaan. Haavat paranivat tosi nopeasti, enkä ole pahemmin joutunut kärsimään kivuista. Toki söin ensimmäisen reilun viikon ajan särkylääkkeitä, mutta repeymät sekä eppari eivät välttämättä kuitenkaan tarkoita viikkojen kärsimystä, joillaista itse pelkäsin. Vatsalihaksissa tuntuu vielä hieman erkaumaa, mutta niidenkin tilanne on edistynyt koko ajan pikkuhiljaa, joten tämänkin suhteen olen optimistinen. Lantionpohja vaatii varmasti treeniä ja sen suhteen olisikin hyvä ottaa pian itseään niskasta kiinni.

Ainoa ahdistusta ja huonoa fiilistä aiheuttanut juttu tässä uudessa elämäntilanteessa on ollut tämä muun maailman tilanne nyt samaan aikaan. Jossain pari viikkoa sitten koin pienen parin päivän ”meltdownin” tämän ansiosta ja pari päivää fiilis oli todella maissa. Iski vaan ihan valtava ahdistus sen suhteen, että emme ole päässeet näkemään ystäviä tai perhettä ja jakamaan tätä elämämme suurinta muutosta läheistemme kanssa. Vauva kasvaa koko ajan kovaa vauhtia ja olisi vaan niin mahtavaa päästä jo esittelemään hänet kaikille elämässämme oleville huikeille tyypeille. Asiasta puhuminen on kuitenkin auttanut, kuten aina ja nyt on taas jo pidemmän aikaa menty paremmilla fiiliksillä. Tokihan meillä on täällä kaikki hyvin ja olemme koko perhe pysyneet onneksi terveinä, mutta kyllä Korona aiheuttaa jokaiselle henkilökohtaisesti omat haasteensa ja niistä on mielestäni ihan oikeutettua kokea ahdistusta. Toivottavasti elämä pian alkaisi asteittain normalisoitumaan!

Mitä teille kuuluu ja miten olette jakselleet tämän poikkeustilan keskellä?

 

– Janni