Hetki sitten selailin kuvia keväältä ja hämmästelin, että miten pieni meidän vauva onkaan ollut. Tuntuu, että ne ensihetket menivät kuin silmänräpäyksessä ja pikkuruinen hentoinen vauva vaihtui aika nopeasti tähän pieneen tarmokkaaseen tyttöön, joka on nyt jo viisi kuukautta. Ajattelin vähän kertoilla, että mitä hänelle tällä hetkellä kuuluu ja onko täällä ne ns. viisikuisen villitykset meneillään, kun neljän kuukauden hulinoista on selvitty. 😁
– Vauva on maistellut maidon lisäksi kiinteitä ruokia nyt reilun kuukauden ajan ja tähän mennessä ollaan kokeiltu soseina muun muassa: porkkanaa, perunaa, bataattia, mangoa, päärynää, luumua, kesäkurpitsaa ja persikkaa – yksittäin sekä erilaisina sekoituksina. Lisäksi 5 kuukauden rajapyykin kohdalla mukaan tulivat myös puurot. Ollaan kokeiltu ihan normaalia kaurapuuroa sekä valmiita vauvojen puuroja ja kaikki tuntuu maistuvan. Lisäksi maistelututista olemme antaneet vauvalle avokadoa, kurkkua ja banaania. Tähän mennessä kaikki on maistunut vauvalle hyvin ja hän kyllä jo tietää, mitä tuleman pitää, kun ruokalappu laitetaan kaulaan. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaankin sitten lihat ja jossain kohtaa sormiruokailun harjoittelua!
– Vauvalle on puhjennut kaksi alaetuhammasta ja viime päivien perusteella lisää on mahdollisesti tulossa. Hän on aika ajoin ollut huomattavasti normaalia huonotuulisempi sekä itkuisempi ja nukkumaan on ollut vaikea rauhoittua. Muutamana viimeisenä yönä vauva on taas heräillyt ja viime yönä valvottiinkin yhdessä varmaan ainakin 1,5h ajan, kun missään muualla paitsi sylissä ei ollut hyvä. Lopulta vauva nukahti viereeni sänkyyn ja siinä nukkuikin sitten onneksi yhteen putkeen aamuun asti. Näin ollen saimme kumpikin reilu 6 tuntia yhtäjaksoista unta – jes!
– Hän on löytänyt varpaansa ja jos aiemmin sanoin, että meidän vauvalla on yllättävän hyvin pysyneet sukat jalassa, niin eivätpä pysy enää. Hän ottaa itse sukat pois jaloistaan ja kaiken muun lisäksi myös omat varpaat löytävät tiensä suuhun. Nyt kun hänelle on puhjennut ne pari hammasta, niin välillä tulee itku, kun itse puraisee omaa varvasta tai sormeaan. 😁
– Vauva on kiinnostunut Jeti-koirastamme viime aikoina aivan valtavasti ja innoissaan seurailee Jetin touhuja. Koira sen sijaan ei edelleenkään ole kiinnostunut vauvasta ja mielellään pysyttelee sopivan turvavälin päässä. Pienen ihmisen liikkeet ja äännähdykset ovat varmaan koiran näkökulmasta vähän turhan arvaamattomia. Minusta ihan hyvä näin!
– Vauvan kasvu vaikuttaa tyypilliseen tapaan hieman tasaantuneen tässä kohtaa. Painoa oli viimeisen kuukauden aikana tullut aikaisempaa maltillisemmin, eivätkä vaatteet jää enää niin nopeasti pieneksi.
– Viisikuinen opettelee tällä hetkellä kaikin mahdollisin eri tavoin käyttämään ääntään ja välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Tosin huumori alkaa siinä vaiheessa loppua, kun vauva kurlaa ja päristää täyttä kurkkua innoissaan, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Myös ihmeellinen murina ja ärinä ovat uusia villityksiä.
– Vielä hän ei ole lähtenyt liikkeelle, eikä edes hirveästi vielä yritäkään. Viihtyy edelleen aika hyvin lelujen parissa lattialla vatsallaan tai selällään. Mä nautin vielä, kun vauva pysyy suurin piirtein siinä, minne me hänet laskemme. Ei mene kauaa, kun saadaan juosta perässä!
– Tähän menessä vauva ei ole vielä pahemmin vierastanut ketään. Joitain satunnaisia itkuja on tullut ja tiettyinä päivinä hän on enemmän äidin perään, mutta nämä kerrat ovat olleet kyllä harvassa.
– Lelut ovat alkaneet kiinnostaa viime aikoina ihan uudella tavalla. Lemppareita ovat tällä hetkellä kaikki purulelut ja lelujen heittäminen syöttötuolista lattialle on best. Ulos lähtiessämme valitsenkin yleensä aina mukaan vain sellaisia leluja, jotka saa kiinni rattaiden valjaisiin tai turvakaareen, niin ne ovat mukana vielä kotiin palatessakin. 😁
– Vauva on syönyt tuttia ihan alusta lähtien ja tutti on enimmäkseen ollut aina apuna nukahtamisessa sekä nukkuessa muutenkin. Nyt viime aikoina olen lähes päivittäin alkanut harkitsemaan tutista luopumista, kun siitä tuntuu useimmiten olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Nukkumaan käydessä vauva nappaa sekä huitoo käsillä koko ajan tuttia itseltään pois ja samalla tulee itku, kun tutti lähtee suusta. 😁 Ihan pikkasen turhauttavaa käydä laittamassa koko ajan tuttia takaisin ihan vaan, että hän voi taas huitaista sen pois. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia tutin kanssa – miten olette menetelleet?
– Hän istuu tuettuna jo napakasti selkä suorassa ja saimmekin 5kk neuvolassa terkkariltakin ”luvan” ottaa syöttötuolin käyttöön. Vaunukopastahan hän siirtyi ratasosaan jo kauemmin aikaa sitten, mutta alkuun toki pidimme selkänojaa vielä lähes makuuasennossa. Vauvakiikkua kävimme kokeilemassa puistossa viime viikolla ensimmäistä kertaa ja tyyppi nautti silminnähden kiikkumisesta.
Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Monet näistä ”vaiheista” taitavat olla tässä kohtaa todella yleisiä ja kiukut saattavat hampaiden tulon lisäksi johtua myös siitä, kun vauva tiedostaa ympäröivää maailmaa entistä enemmän. Pienille aivoille paljon prosessoitavaa! ❤️
– Janni
