Browsing Category

Oma elämä

AHDISTAVIA UNIA

25 marraskuun, 2019

Olen tainnut unohtaa mainita raskautta ja raskausoireita sivuavissa postauksissa kokonaan yhden melko inhottavan riesan, josta olen kärsinyt jo varmaan kohta parin kuukauden ajan melko säännöllisesti – nimittäin ahdistavat unet. Kuulemma pahoista unista kärsivät monet raskaana olevat, kun aivot työstävät öisin kaikkia tulevaan elämänmuutokseen liittyviä jännityksiä sekä ajatuksia. Suurin osa unista ei ole varsinaisia painajaisia, vaan enemmän sellaisia kaoottisia ja tavalla tai toisella ahdistavia. Nämä ovat ärsyttävä riesa muutenkin, mutta itselleni tällaiset yöt aiheuttavat myös fyysisiä kipuja, sillä puren hampaitani yhteen öisin ja nähdessäni näitä ahdistavia unia jännitän purulihaksiani jostain syystä vielä sata kertaa pahemmin. Minulla on öisin käytössäni hammaslääkärillä teetetyt purukiskot ja ne auttavat jonkin verran, mutta niistä huolimatta olen viime aikoina kärsinyt välillä todella inhottavista pää-, niska- ja hartiakivuista. Lisäksi alkaa olla ihan pirun ahdistavaa, kun joka päivä herää pahalla fiiliksellä ja samoin jo illalla ennen nukkumaanmenoa unet alkavat ahdistaa jo etukäteen.

En koe olevani mitenkään kovin stressaantunut tai jännittynyt tulevasta, mutta uskon silti, että alitajunta nimenomaan työskentelee öisin ja siitä tämä johtuu. Unet eivät suoranaisesti läheskään aina liity vauvaan tai tulevaan elämänmuutokseemme, mutta ovat nimenomaan sellaisia kaoottisia ja yleensä joudun niissä aina selviytymään milloin mistäkin älyttömistä koettelemuksista. Toivottavasti nämä unet eivät sentään ole mikään enne meidän tulevaisuudesta! 😀

Tätä on tosiaan kestänyt jo sen verran pitkään, että kohta pitäisi alkaa keksiä jotain keinoja, jolla tästä voisi mahdollisesti päästä eroon. Olen miettinyt, että voisikohan esimerkiksi meditoimisesta olla apua, jos saisi joidenkin harjoitteiden avulla päänsä tyhjennettyä iltaisin? Sen voin myöntää, että kaikki tulevaan liittyvät asiat ovat kyllä mielessä sen verran tiiviisti koko ajan, että välillä on vaikea päästä ajatuksista eroon. Vaikka ajatukset ovatkin positiivisia, niin kyllähän ne silti kuormittavat minua päivisin ihan valtavasti.

Olisi kiva kuulla, että löytyykö muita, jotka ovat raskauden aikana tai ihan muuten vain kärsineet vastaavista uniongelmista? Erityisesti tietenkin kiinnostaa, jos olette keksineet jotain hyviä keinoja unien rauhoittamiseen?

– Janni

TYTTÖ VAI POIKA?

21 marraskuun, 2019

Tämän viikon maanantaina kävimme tosiaan raskauden toisessa julkisen puolen ultraäänitutkimuksessa eli rakenneultrassa. Nimensä mukaisesti tällä kerralla käydään sikiön rakenteet läpi melko tarkasti päästä varpaistaisiin ja tarkistetaan, että kaikki näyttää siltä kuin pitääkin. Tuntuu edelleen jotenkin uskomattomalta, että ulkoa käsin voidaan katsoa niin tarkasti muun muassa sikiön sydämen rakennetta – wau.

Tässä tutkimuksessa samalla selviää myös yleensä lapsen sukupuoli, jos tulevat vanhemmat sen haluavat tietää. Mehän olimme käyneet jo aikaisemmin (rv17) yksityisellä puolella ultrassa ihan muuten vain ja jo tuolloin saimme melko vahvan veikkauksen vauvan sukupuolesta. Tuon ultran ajan vauva piti jalkojaan melko pitkään visusti ristissä ja siksi tuosta ei voinut vielä mitenkään olla täysin varma. Ja toki olen kuullut niitäkin tapauksista, joissa nämä melko varmatkin veikkaukset sukupuolesta ovat menneet pieleen ja totuus on paljastanut vasta synnärillä.

Rakenneultrassa saimme kuitenkin ihan saman veikkauksen sukupuolesta kuin silloin aikaisemminkin, mutta tällä kertaa vain huomattavasti selkeämmän. Kyllä siis erittäin vahvasti vaikuttaa siltä, että me saamme keväällä pienen tyttären! ♥

Itselläni ei ollut minkäänlaista ennakkoarvausta lapsen sukupuolesta ja pystyin yhtä helposti kuvittelemaan meidät niin tytön kuin pojankin vanhempina. Sukupuolella ei luonnollisestikaan ollut mitään sen suurempaa merkitystä, mutta mielestämme oli kuitenkin hauskaa saada tietää, että kumpaa odotamme. Jotenkin tämän tiedon ansiosta fiilis tulevasta uudesta perheenjäsenestämme on taas astetta konkreettisempi ja saimme tietää hänestä jotain lisää!

Omassa lähipiirissäni on ja on aina ollut enemmän tyttölapsia ja ehkä sen vuoksi tyttö tuntuu itselleni jotenkin ”luontevammalta”, jos niin voi sanoa. Äitinikin on saanut kolme tyttöä eikä yhtään poikaa, joten myös lapsuudenkodissani on ollut pelkkiä tyttöjä, vaikka isäni puolelta minulla onkin myös yksi velipuoli. Kuten sanottu, niin poika olisi ollut aivan yhtä lämpimästi tervetullut meidän perheeseen, mutta se olisi mielestäni tuntunut jotenkin hieman jännittävämmältä.

Hassua, että selkeästi suurin osa veikkasi etenkin Instagramin puolella poikaa, kun kyselin teidän seuraajieni veikkauksia sukupuolesta. Lähipiirissäni suurin osa sen sijaan veikkasi tyttöä ja itselläni ei tosiaan ollut arvausta suuntaan tai toiseen. Joonakselle oli myös jostain tullut sellainen fiilis ennakkoon, että tulisimme saamaan tytön ja ihan oikeaksihan tämä hänen tunteensa osoittautui. ♥

 

– Janni

JÄNNITTÄVÄ PÄIVÄ

18 marraskuun, 2019

Mennyt viikonloppu hujahti ystävien kanssa mökillä rentoutuessa ja hyvästä seurasta nautiskellessa. Herkuteltiin hyvällä ruoalla, saunottiin, löhöiltiin sohvalla television ääressä ja käytiin jopa vähän urheilemassakin. Aivan ihana rento viikonloppu täynnä hyviä keskusteluja, naurua ja rentoilua – tuli kyllä tarpeeseen. Lauantaina tuli myös saavutettua raskauden puolivälin etappi!

Tänään sen sijaan fiilis on ollut melko väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Heräsin viime yönä useamman kerran ja joskus neljän aikoihin aamuyöllä kävin vessassa, enkä sen jälkeen vain meinannut saada millään unta. Fiilis oli täysin pirteä ja pyörin sängyssä pitkään, kunnes olin jossain vaiheessa nukahtanut ja sitten aamulla olisin voinut jatkaa unia varmasti vielä vaikka kuinka pitkään. Tällaiset yöt ovat olleet viime aikoina melko yleisiä ja uskosin, että tämä on jonkinlaista valmistautumista tulevia katkonaisia öitä ajatellen!

Tänään meillä oli myös jännä päivä siinäkin mielessä, että puolen päivän jälkeen kävimme kauan odotetussa rakenneultrassa. En ollut jännittänyt sitä etukäteen läheskään yhtä paljon kuin sitä aiempaa nt-ultraa, mutta kyllä siinä sairaalan odotustilassa alkoi taas sydän jyskyttää. Ultraus sujui hyvin ja mikä tärkeintä: pikkutyypillä näytti olevan siellä kaikki juuri niin kuin pitääkin. Oli ihanan rauhoittavaa hämärässä huoneessa seurata ultrausta ruudulta, kun kaikki käytiin päästä varpaisiin tarkasti läpi – olisin voinut katsella loputtomiin. Pikkuinen liikkui vatsassa koko ajan ja oli parasta päästä taas näkemään vauva. Se sukupuolikin siellä nyt vahvistui, mutta sitä en paljasta ihan vielä, sillä haluan kirjoittaa asiasta hieman tarkemmin oman postauksen muodossa. Lupaan kuitenkin tehdä sen tämän viikon aikana! ♥

Onko kenelläkään arvauksia vauvan sukupuolesta?

takki Pull&Bear // neule North Outdoor // housut Arket // pipo North Outdoor // kengät Vans

– Janni