HEKTINEN ALKUSYKSY

syyskuu 27, 2020

Viimeiset pari viikkoa on menty aika haipakkaa ja täytyy myöntää, että on tullut ehkäpä nyt otettua vähän liikaa duunihommia tähän alkusyksyyn. Tässä omassa työssäni on välillä tosi hankalaa yrittää tasapainoittaa töitä ajallisesti järkevästi, kun monet kivat yhteistyöt ja tilaisuudet tuppaavat tulemaan aina vähän ryppäissä. Välillä on hiljaisempaa ja välillä pitää kiirettä sitten hiljaisempienkin aikojen edestä. Päällimmäisenä tunnen tämän poikkeuksellisen vuoden vuoksi kuitenkin kiitollisuutta siitä, että töitä riiittää, mutta voin myöntää viime viikkojen olleen melko stressaavia. Ensi viikko tulee olemaan vielä kiireinen, mutta sitten kyllä pitäisi pikkuhiljaa taas hetkeksi helpottaa. Mä olen mestari aina vähän ylimitoittamaan omat voimavarani oli kyse sitten pienemmistä tai isommista jutuista!

Ensi viikolla on tapahtumassa myös todella kivoja asioita, sillä maanantaille on vihdoin sovittu kaupantekopäivä meidän uuden kodin osalta. Pitää sen jälkeen päivitellä tännekin muuton ja remontin osalta kuulumisia sekä avata hieman enemmän suunnitelmiamme. Työasioiden lisäksi uuteen kotiin liittyvät asiat pyörivät jatkuvasti mielessäni ja olen vauvan yösyöttöjen yhteydessä googletellut milloin lattimateriaalivaihtoehtoja tai selaillut nettikirppiksiä huonekalulöytöjen toivossa. Kävimme itseasiassa perjantaina hakemassa meille uuden ruokapöydän, joka löytyi nimenomaan Facebook-kirppikseltä. Eivät ole siis yökukkumiset menneet ihan harakoille!

Vauva täyttää tänään puoli vuotta ja toistelen aina tätä samaa mantraa, mutta aika tuntuu menevän siivillä. Tosiaan öisin on tullut nyt hänenkin kanssaan kukuttua viime aikoina ihan ennätysmäärä ja veikkaan syyksi hampaiden puhkeamista. Hänellä on molemmat alaetuhampaat jo puhjenneet, mutta tämän hetken ”oireilu” viittaisi vahvasti siihen, että lisää saattaisi olla tulossa. Olen itse siinä toivossa, että yösyömiset jäisivät pikkuhiljaa pois, mutta ainakaan vielä siinä ei ole onnistuttu. Viime aikoina olen monena yönä syöttänyt vauvaa jopa 3 kertaa yössä, sillä se tuntuu olevan ainoa keino saada hänet takaisin uneen. Öisin väsyneenä sitä menee helposti siitä, mistä aita on matalin, vaikka kuinka olisi muuta ”päättänyt”. Enkä siis todellakaan soimaa itseäni tästä, mutta toivon kyllä, että yöt pian taas helpottuisivat. Hampaiden lisäksi saattaa olla meneillään myös 6kk tiheä imu, joka sekin selittäisi levottomia öitä ja tihentyneitä yöimetyksiä!

Tässä pitäisi myös pikkuhiljaa alkaa miettiä muuttoa siinäkin mielessä, että olisi järkevää ruveta jo hyvissä ajoin raivaamaan kaappeja ja hankkiuttua myös kaikesta turhasta eroon. Vaatteita ja kenkiä sain myytyä jo hyvän määrän porvoolaisessa second hand shop Bohemiassa, mutta paljon täältä meidän nurkista varmasti löytyy muutakin kiertoon joutavaa tavaraa. Mitä vähemmän tavaraa siirtyy uuteen talon, niin sen parempi – kunhan ei vaan tuo kaappien läpikäynti jäisi meille tyypilliseen tapaan viime tinkaan!

Rentoa sunnuntaita kaikille!

 

– Janni

ME MUUTETAAN!

syyskuu 16, 2020

Otsikko kertoo kuulumiset, jotka olen halunnut päästää ulos jo pidemmän aikaa. Ajatukset ovat pyörineet vahvasti muuttoon liittyvien asioiden ympärillä ja kuten eräässä aiemmassa postauksessa mainitsinkin, niin on ollut aika ajoin vaikeaa tuottaa muuta sisältöä. En halunnut kertoa tästä ennen kuin meillä on oikeasti nimet nykypäivän virtuaalisessa paperissa, mutta eilen se vihdoin tapahtui ja otimme kotona illalla kuohuvat sen kunniaksi – jes!

Laitoimme asuntomme myyntiin kesän lopussa ja asiat etenivät nopealla tahdilla. Kodille löytyi useampikin halukas ostaja alle viikossa ja hyväksyimme viikon sisällä ostotarjouksen. Asioiden nopea eteneminen otti kuitenkin tämän jälkeen takapakkia ja matkalla tuli yllättäviä mutkia eteen. Stressikäyrä on ollut parin viime viikon aikana melko korkealla, vaikka olen vuosien ajan yrittänyt takoa omaan päähäni järkeä vastaavien tilanteiden käsittelyä varten. On nimittäin maailman turhinta stressata asioista, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Kuitenkin epätietoisuus asioista meinaa kerta toisensa jälkeen saada pääni halkeamaan, vaikka kyse ei olisikaan elämästä ja kuolemasta. Nyt kuitenkin yksi asia saatu maaliin ja voimme siirtyä kohti seuraavaa!

Mihin me sitten muutamme?

Ollaan jo aikoja sitten puhuttu, että seuraava kotimme tulee olemaan omakotitalo. Olemme jo pidemmän aikaa käyneet katselemassa taloja enemmän tai vähemmän tosissamme. Olemme odotelleet rauhassa, että jotain sopivaa tulisi vastaan, mutta jossain vaiheessa aloimme olla jo malttamattomia. Päätimme silloin laittaa oman kotimme myyntiin ja varauduimme siihen, että joutuisimme mahdollisesti asua jonkin aikaa jossain väliaikaisessa kodissa, ennen kuin se sopiva talo löytyisi. Tämä ei tuntunut toisaalta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta olisimmepahan ainakin sitten valmiita tilanteen tullen toimimaan nopeasti!

Lopulta asiat loksahtelivat kohdalleen aika täydellisellä ajoituksella ja meillä on nyt ollut uusi koti kiikarissa oikeastaan jo siitä lähtien, kun omamme meni myyntiin. Tilanne on tällä hetkellä se, että ostotarjouksemme on hyväksytty ja pääsemme tekemään varmasti kaupat uudesta kodista pikimmiten. Talo on oikeastaan kaikkea sitä, mitä olemme etsineet: hyvä pohja, valoisa, mahtava sijainti, juuri sopivan kokoinen (n.150m²) ja kiva tontti. Teknisesti talo on hyvässä kunnossa, mutta tulemme tekemään laajan pintaremontin, jotta siitä tulee meidän näköinen – juuri kuten haaveilimme.

Palataan aiheeseen ja uuteen kotiin tarkemmin, kunhan saamme vielä kaupat senkin osalta viimeisteltyä. Ette usko, miten fiiliksissä täällä ollaan kaiken tulevan suhteen. Ihanaa päästä suunnittelemaan sekä toteuttamaan remonttia, vaikka samaan aikaan hieman jännittää, että miten kaikki pysyy kasassa, kun tähän nykyiseen palettiin lisätään vielä remppaprojekti sekä muuutto – haha. 😁 Todella positiivisella fiiliksellä ollaan kuitenkin ja asioilla on tapana järjestyä. Varmasti kaikki uurastus palkitaan sitten loppuvuodesta, kun pääsemme todennäköisesti muuttamaan uuteen kotiin!

Remppa- ja sisustusjuttuja siis tiedossa loppuvuodelle myös blogiinkin – toivottavasti olette yhtä innoissanne kuin minäkin! ❤️

 

– Janni

VIISIKUISEN KUULUMISIA

syyskuu 8, 2020

Hetki sitten selailin kuvia keväältä ja hämmästelin, että miten pieni meidän vauva onkaan ollut. Tuntuu, että ne ensihetket menivät kuin silmänräpäyksessä ja pikkuruinen hentoinen vauva vaihtui aika nopeasti tähän pieneen tarmokkaaseen tyttöön, joka on nyt jo viisi kuukautta. Ajattelin vähän kertoilla, että mitä hänelle tällä hetkellä kuuluu ja onko täällä ne ns. viisikuisen villitykset meneillään, kun neljän kuukauden hulinoista on selvitty. 😁

– Vauva on maistellut maidon lisäksi kiinteitä ruokia nyt reilun kuukauden ajan ja tähän mennessä ollaan kokeiltu soseina muun muassa: porkkanaa, perunaa, bataattia, mangoa, päärynää, luumua, kesäkurpitsaa ja persikkaa – yksittäin sekä erilaisina sekoituksina. Lisäksi 5 kuukauden rajapyykin kohdalla mukaan tulivat myös puurot. Ollaan kokeiltu ihan normaalia kaurapuuroa sekä valmiita vauvojen puuroja ja kaikki tuntuu maistuvan. Lisäksi maistelututista olemme antaneet vauvalle avokadoa, kurkkua ja banaania. Tähän mennessä kaikki on maistunut vauvalle hyvin ja hän kyllä jo tietää, mitä tuleman pitää, kun ruokalappu laitetaan kaulaan. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaankin sitten lihat ja jossain kohtaa sormiruokailun harjoittelua!

– Vauvalle on puhjennut kaksi alaetuhammasta ja viime päivien perusteella lisää on mahdollisesti tulossa. Hän on aika ajoin ollut huomattavasti normaalia huonotuulisempi sekä itkuisempi ja nukkumaan on ollut vaikea rauhoittua. Muutamana viimeisenä yönä vauva on taas heräillyt ja viime yönä valvottiinkin yhdessä varmaan ainakin 1,5h ajan, kun missään muualla paitsi sylissä ei ollut hyvä. Lopulta vauva nukahti viereeni sänkyyn ja siinä nukkuikin sitten onneksi yhteen putkeen aamuun asti. Näin ollen saimme kumpikin reilu 6 tuntia yhtäjaksoista unta – jes!

– Hän on löytänyt varpaansa ja jos aiemmin sanoin, että meidän vauvalla on yllättävän hyvin pysyneet sukat jalassa, niin eivätpä pysy enää. Hän ottaa itse sukat pois jaloistaan ja kaiken muun lisäksi myös omat varpaat löytävät tiensä suuhun. Nyt kun hänelle on puhjennut ne pari hammasta, niin välillä tulee itku, kun itse puraisee omaa varvasta tai sormeaan. 😁

– Vauva on kiinnostunut Jeti-koirastamme viime aikoina aivan valtavasti ja innoissaan seurailee Jetin touhuja. Koira sen sijaan ei edelleenkään ole kiinnostunut vauvasta ja mielellään pysyttelee sopivan turvavälin päässä. Pienen ihmisen liikkeet ja äännähdykset ovat varmaan koiran näkökulmasta vähän turhan arvaamattomia. Minusta ihan hyvä näin!

– Vauvan kasvu vaikuttaa tyypilliseen tapaan hieman tasaantuneen tässä kohtaa. Painoa oli viimeisen kuukauden aikana tullut aikaisempaa maltillisemmin, eivätkä vaatteet jää enää niin nopeasti pieneksi.

– Viisikuinen opettelee tällä hetkellä kaikin mahdollisin eri tavoin käyttämään ääntään ja välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Tosin huumori alkaa siinä vaiheessa loppua, kun vauva kurlaa ja päristää täyttä kurkkua innoissaan, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Myös ihmeellinen murina ja ärinä ovat uusia villityksiä.

– Vielä hän ei ole lähtenyt liikkeelle, eikä edes hirveästi vielä yritäkään. Viihtyy edelleen aika hyvin lelujen parissa lattialla vatsallaan tai selällään. Mä nautin vielä, kun vauva pysyy suurin piirtein siinä, minne me hänet laskemme. Ei mene kauaa, kun saadaan juosta perässä!

– Tähän menessä vauva ei ole vielä pahemmin vierastanut ketään. Joitain satunnaisia itkuja on tullut ja tiettyinä päivinä hän on enemmän äidin perään, mutta nämä kerrat ovat olleet kyllä harvassa.

– Lelut ovat alkaneet kiinnostaa viime aikoina ihan uudella tavalla. Lemppareita ovat tällä hetkellä kaikki purulelut ja lelujen heittäminen syöttötuolista lattialle on best. Ulos lähtiessämme valitsenkin yleensä aina mukaan vain sellaisia leluja, jotka saa kiinni rattaiden valjaisiin tai turvakaareen, niin ne ovat mukana vielä kotiin palatessakin. 😁

– Vauva on syönyt tuttia ihan alusta lähtien ja tutti on enimmäkseen ollut aina apuna nukahtamisessa sekä nukkuessa muutenkin. Nyt viime aikoina olen lähes päivittäin alkanut harkitsemaan tutista luopumista, kun siitä tuntuu useimmiten olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Nukkumaan käydessä vauva nappaa sekä huitoo käsillä koko ajan tuttia itseltään pois ja samalla tulee itku, kun tutti lähtee suusta. 😁 Ihan pikkasen turhauttavaa käydä laittamassa koko ajan tuttia takaisin ihan vaan, että hän voi taas huitaista sen pois. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia tutin kanssa – miten olette menetelleet?

– Hän istuu tuettuna jo napakasti selkä suorassa ja saimmekin 5kk neuvolassa terkkariltakin ”luvan” ottaa syöttötuolin käyttöön. Vaunukopastahan hän siirtyi ratasosaan jo kauemmin aikaa sitten, mutta alkuun toki pidimme selkänojaa vielä lähes makuuasennossa. Vauvakiikkua kävimme kokeilemassa puistossa viime viikolla ensimmäistä kertaa ja tyyppi nautti silminnähden kiikkumisesta.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Monet näistä ”vaiheista” taitavat olla tässä kohtaa todella yleisiä ja kiukut saattavat hampaiden tulon lisäksi johtua myös siitä, kun vauva tiedostaa ympäröivää maailmaa entistä enemmän. Pienille aivoille paljon prosessoitavaa! ❤️

 

– Janni