RASKAUS

Hitsit mun oli eilen tarkoitus rustailla tänne sitä lupaamaani postausta vauvan huoneen sisustuksesta, mutta suunnitelmat muuttuivatkin lennosta. Mulle oltiin eilen ystävieni toimesta järjestetty maailman ihanimmat babyshowerit ja kemujen jälkeen leijailin loppuillan sellaisessa ”babyshower-kuplassani”, ettei postauksen kirjoittamisesta olisi tullut yhtikäs mitään. Mulla oli ollut edellisestä illasta lähtien sellainen fiilis, että sunnuntaina saattaisi ehkä tapahtua jotain, kun aistin Joonaksen käytöksestä jotain outoa. Fiilistä lisäsi entisestään se, kun Joonas sunnuntaiaamuna itselleen hieman epätyypilliseen tapaan petasi sängyn ja oli suunnitellut meille poikkeuksellisen innokkaasti ohjelmaa aamupäivälle. Tiedän olevani luonteeltani melkoinen salapoliisi ja minua on varmasti vaikea höynäyttää, mutta vaikka epäilyksiä heräili, niin Joonas onnistui aika taitavasti ne torppaamaan. Käytiin tosiaan aamupäivällä kaupungilla kahvittelemassa, K-raudassa hakemassa muutamia tarpeellisia juttuja ja lopuksi vielä ruokakaupassa. Kotiin palatessamme mielessäni oli kutkuttava ajatus siitä, että olisiko siellä kuitenkin ystävät odottaamassa ja siellähän koko ihana jengi oli vastassa, kun saimme kotioven auki. Fiilis oli kyllä tässä kohtaa todella yllättynyt, vaikka minulla epäilykseni olikin!

Yllättynyt olin erityisesti siitä, että miten pienessä ajassa porukka oli saanut meidän kodin kokonaan uuteen uskoon. Somisteiden eteen oli nähty valtavasti vaivaa ja pöydät olivat katettu kauniisti ties miellä ihanilla herkuilla. Kaikki oli laitettu niin nätisti esille, etten voinut kuin ihastella ja olla valtavan kiitollinen upeista järjestelyistä – oli kukkia maljakoissa, ilmapalloja sekä muita somisteita ja mulle oma kukkaseppele samoista kukista, joita oli käytetty kimpuissa. Erityisesti näin myöhemmin ajateltuna ihan liikutun, kun mietin miten ystäväni olivat panostaneet tähän päivään. Lähes kaikki läheisimmät ystäväni kera äitini ja siskoni olivat päässeet paikalle ja juhlat olivat mielestäni valtavan onnistuneet. Ruoka oli superhyvää ja tytöt olivat suunnitelleet muutamia kivoja aiheeseen sopivia aktiviteetteja, kuten musavisaa ja aliasta aiheeseen sopivalla teemalla. Lisäksi mulle jäi muistoksi ihanat lappuset, johon kaikki olivat arvailleet muun muassa vauvan nimeä ja mittoja sekä rustailleet muita terveisiä. Näitä oli kiva lueskella vielä rauhassa illalla. ♥

Kuten sanottu, niin koko eilinen päivä meni melkoisessa babyshower-kuplassa ja tulipahan taas mietittyä, että miten onnekas saankaan olla, että mulla on tällaisia tyyppejä rinnallani. ♥

Kiiitos vielä tuhannesti kaikille mukana olleille. ♥

Ja kiitos Saralle myös ihanista kuvista!

– Janni

Raskaus on taas edennyt muutamalla viikolla ja aika on mennyt hurjaa vauhtia, kun näiden muutaman viikon aikana olimme siellä reissussakin ja viime viikko arkeen paluun kanssa oli melkoista hässäkkää. Raskauden kolmaskymmenes viikko tuli täyteen lauantaina ja näin ollen jäljellä on enää koko raskausajasta alle yksi neljäsosa – huhh.

Nyt olisi siis korkea aika taas hieman summailla fiiliksiä kuluneiden viikkojen varsilta, vaikka mitään suuria muutoksia ei kyllä itse asiassa ole tapahtunutkaan.

– Vatsa ja vauva kasvavat näillä viikoilla kovaa vauhtia ja kumpaakaan ei ole voinut olla huomaamatta. Vauvan liikkeet alkavat olla todella voimakkaita ja hänen asentojen vaihdokset aiheuttava aika ajoin melko ikävältäkin tuntuvaa muljuntaa vatsassa. Välillä vatsa on täysin epäsymmetrisen muotoinenkin, kun vauva painaa selkää tai peppua kovasti vatsanpeitteitäni vasten. On jotenkin todella hullun tuntuista, kun välillä vauvasta voisi melkeinpä tarttua kiinni vatsan läpi. Nuo tuntemukset välillä jopa heikottavat itseäni, sillä jotenkin tuossa se konkretisoituu niin vahvasti, että sisälläni todella elelee joku. Vauva myös selkeästi reagoi erilaisiin ääniin sekä musiikkiin!

– Nuo todella vahvat liikkeet sekä vauvan voimistunut reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin ovat edesauttaneet valtavasti jo nyt luomaan suhdetta vauvaan. Vaikka sanoin liikkeiden välillä tuntuvan jopa hieman ikävältä, niin voisin silti maata tuntikausia kädet vatsalla tunnustellen hänen liikkeitä ja olen alkanut jopa puhua vauvalle, vaikka vielä jokin aika sitten se tuntui hassulta ajatukselta.

– Henkisellä puolella on tapahtunut nyt näiden viikkojen aikana ehkä enemmän kuin koko raskauden aikana yhteensä. Olen täälläkin aikaisemmin maininnut, että en ole raskauden aikana kokenut olevani mitenkään erityisen herkillä tai kokenut mitään suuria muutoksia henkisellä puolella. Nyt kuitenkin erityisesti viimeisen viikon aikana mielialani ovat heitelleet laidasta laitaan ja tunteet ovat olleet pinnassa. Monet sellaiset jutut, joille normaalisti vain kohauttaisin olkapäitäni ovat menneet todella pahasti ihon alle ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet jotenkin kohtuuttomilta. Paljon asioita on ollut mielen päällä ja itku on ollut huomattavasti aikaisempaa herkemmässä.

– Jossain puhelimestani löytyvistä raskaussovelluksissa mainittiin, että tässä vaiheessa raskautta odottavista äideistä tulee monesti hieman ”sisäänpäin kääntyneitä” ja tämän olen kyllä huomannut omalla kohdallani. Tulee oltua todella paljon omissa maailmoissa ja ajatukset pyörivät melko tiiviisti raskauden sekä siihen liittyvien asioiden ympärillä. Välillä on todella haastavaa keskittyä muihin asioihin ja ajatus harhailee.

– Tämä liittyy vahvasti tuohon edelliseen, mutta normaali hajamielisyyteni on myös viimeisen viikon aikana noussut aivan uusiin sfääreihin ja se varmasti juuri liittyy tuohon keskittymiskyvyn herpaantumiseen. Asiat vain yksinkertaisesti tuntuvat tippuvan päästä (sekä käsistä!!) ja eräänä aamuna keitin muun muassa kahvin kahteen kertaan, kun en muistanut, että olin jo kaatanut kahvin mukiin ja höyryävä kahvi odotteli ruokapöydällä… Olen puhunut tästä hajamielisyydestä useamman ystäväni kanssa ja kaikki raskauden kokeneet ovat rauhoitelleet, että tämä olisi täysin normaalia – en voi kyllä tarpeeksi painottaa vertaistuen merkitystä!

– Jos henkisellä puolella on ollut hieman haastavaa, niin fyysisesti olen edelleen voinut todella hyvin. Reissussa meillä oli aika aktiivisia päiviä ja sen kyllä välillä tunsi iltaisin olotilassa sekä jaloissa, mutta haasteita ei sen kummemmin ole ollut. Toki en ole kovin paljoa rehkinytkään, mutta tässä ihan normaalissa arjessa kropassa on ollut tosi hyvä fiilis.

– Mulla alkaa selkeästi olla myös ”pesänrakennusvaihe” meneillään, kun kotona yksi jos toinenkin paikka on kokenut muutoksia. Sormeni syyhyävät päästä jo vauvan huoneen laittamisen kimppuun, mutta vajaat pari viikkoa täytyy vielä odotella. Kuten sanottu, niin huone toimittaa vielä tällä hetkellä oman vaatehuoneeni virkaa ja uudet säilytysratkaisut olisi vielä järjestettävä, ennen kuin huonetta voi alkaa kunnolla valmistella vauvaa varten. Onneksi ei enää kauaa!

– Janni